Inari kävi sunnuntaina taipumuskokeessa Ylikiimingissä. Sää oli aurinkoinen ja sopiva, sillä tuuli mukavasti, joka helpotti koirien hakuruutua. Inarille osui arvonnassa nro 2, eli kauaa ei tarvinnut omaa vuoroa odottaa. Inari oli koko taippareiden ajan ihan oma itsensä, eikä ihmetellyt mitään. Vesityö ja hakuruutu sujui ihan Inarimaiseen tapaan, kaninjälki hieman jännitti, sillä olin ehtinyt tehdä Inarille vain kaksi laahausjälkeä kanilla ja nekin saman viikon torstaina. Mutta tuli se kanikin sieltä, vaikka Inari ja valkoinen pupu näkyivät suopursujen keskeltä vasta, kun Iipi oli jo n.30 metrin päässä.

Inari NOU 1 3.7.2011 Ylikiiminki. Tuomarina Tapio Sihvonen, mutta arvostelun on sanellut koearvostelua tekemässä ollut Tomi Sarkkinen.

Sosiaalinen käyttäytyminen: Suhtautuu ystävällisesti toisiin koiriin ja ihmisiin.

Uimahalu: Syöksyy veteen, ui mielellään.

Hakuinto: Liikkuu tasaisella vauhdilla alueella ja löytää hyvin riistaa.

Noutohalu: Oma-aloitteiset ylösotot.

Nouto-ote: Syvä pehmeä.

Palauttaminen: Lokit rannalle, varikset mutkitellen hitaasti ohjaajalle käteen, samoin kani.

Reagointi laukaukseen: Rauhallinen, tarkkaavainen.

Itseluottamus ja aloitekyky: Selvittää jäljen ja osoittaa hyvää itseluottamusta.

Yhteistyö: Hyvä.

Yleisvaikutelma: Hyvät taipumukset omaava koira, joka selvittää päivän tehtävät.

Tässä pari kuvaa koepaikalta kokeen jälkeen. Inari noutaa lokkia vedestä.

 

Piret puolestaan on käynyt kahdessä mejäkokeessa, molemmista tuloksena nolla. Pyhännällä ilmeisesti raskas keli vaikutti, sillä Piret oli tosi vetelä jo autosta otettaessa ja olisi vain laittanut Juhan viereen soratielle makuulle. Jäljellä Piret olikin ollut ihan pihalla. Palosaaressa jäljestyksen sekoitti totaalisesti nokan eteen ilmestynyt pieni jäniksenpoikanen, joka säilyi hengissä Juhan ripeä toiminnan ansiosta. Juha nimittäin oli tempaissut Piretin jäniksen perästä pois sen ihmeemmin lupia kyselemättä. Nyt onneksi tulee useamman viikon tauko mejäkokeisiin, ehdimme kunnolla Piretin kanssa treenata!

Inari ajoi eilen ekan verijäljen sitten pitkään aikaan ja se meni hyvin, niinpä ilmokin lähti jo kokeeseen. Vaihdoimme Juhan kanssa ohjaajaa Inarille, sillä se on kovasti minun perääni tällä hetkellä ja näin mennään ainakin tämä vuosi. Mulle vaihto tällä kertaa sopi, sillä Inari on tarkka ja rauhallinen menijä, joka ei vedä. Kerrankin vetämätön koira mulla siis! Muutenkin Inarin tyyli tuo kovasti meidän rakkaan Nooran mieleen!