Käytiin viime viikonloppuna reissu Paluksen kautta Ruovedelle ja sieltä sitten sunnuntaina takaisin kotiin. Olipa hienosti sulaneet maisemat Satakunnassa ja Pirkanmaalla, olisi vaikka heti voinut lähteä verijäljen vetoon! Täällä ei tarvitse vielä oikeastaan edes haaveilla, katsastin metsälänttejä ja kyllä sitä lunta vaan edelleen on ihan liikaa...Tosin viime yönä satoi vettä ja nyt paistaa aurinko, että eiköhän kevät tännekin ennätä vielä ennen kesää. ;)

Paluksella ihailtiin pentuja ja kahdesta tytöstä näyttäisi meille tulevan merkitön tyttö. Kolmen viikon ikäisinä tytöt olivat kovin samannaköisiä joka suuntaan, joten mitään ulkomuotovertailua on turha tehdä, mitä nyt merkittömällä saattaa olla ihan hieman korkeampi otsapenger (vaan eihän tuotakaan selvästi vielä näe kun ovat päästäänkin kovin samannäköisiä). Luonne-erot sen sijaan alkaa jo hyvinkin selvästi näkyä ja meille on tulossa se rauhallisempi versio. Sanoinkin siskolle, että Erkin ja Miloun välillä silloin reilut kuusi vuotta sitten kun tehtiin eroa, ratkaisevin syy oli se, että Erki oli selvästi velipoikaansa rauhallisempi. Pojathan olivat luovutusikäisinäkin hirmuisen samannäköisiä, Erkillä vain oli hieman leveämpi kuono-osa. Vaan ei siitä Milousta mitään riiviötä sitten tullutkaan, vaikka pentuna varsinainen kiusanhenki olikin, etenkin sisaruksiaan kohtaan. Milou oli aina hyvin kiltti koirapoika, joka tuli leikkisän luonteensa ansiosta taatusti toimeen kaikkien koirien kanssa, olivatpa ne sitten uroksia tai narttuja.

Piret hakeutui heti Jawan seuraan ja lenkillä ne leikkivät sekä juoksivat kuin hullut. Pentuhuone kiinnosti kovasti, sinne yritettiin livahtaa aina kun portti oli auki. Erkiäkin huone kiinnosti ja se pääsikin sinne kerran katselemaan pentuja verkkoaidan takaa. Kauan se niitä katseli häntä heiluen, mitä lie ajatellut??

Santun mielestä pennut olivat jälleen ihania! (kuvissa merkitön tyttö)

Jawa hoitaa tyttöään. :)

Piret aloitti eilen tokokurssin ja tutun kouluttajan kanssa etukäteen neuvoteltuani, me menimme suoraa alo-kurssille käymättä pentukurssia. Ja eilisen kerran perusteella tämä oli aivan oikea valinta. Me olemme Piretin kanssa täällä Raahessa siis  Canerokin tokokurssilla. Erki on myös Canerokin asiakkaita, sekä tokossa että hierontapuolella. :)
Tämä oli nyt ensimmäinen kerta, kun Piret tapasi näin paljon vieraita koiria ja ihmisiä, eihän sillä ole tehosterokotuskaan ollut voimassa vielä kuin vasta 2 viikkoa. Eikä Piret ole nähnyt sukulaisten koirien lisäksi kuin Väinö-tollerin ja Jeppe-parsonin.

Pari kertaa Piret haukahti, kun sen autosta pois otin ja myös pari kertaa tunnin aikana tuijotteli ohi lentäviä lehtiä, joiden perään olisi ollut mukava lähteä. Mutta keskittymiskyky sillä selvästi on kohdallaan, ja Piret rauhoittuu todella nopeasti. Eilenkin se muutaman minuutin katseli ja ihmetteli toisia koiria (iso valkoinen samojedi etenkin kiinnosti, liekö väristä/koosta tullut lapsuudenkoti mieleen?) sekä ihmisiä kunnes alkoi aktiivisesti hakea kontaktia ohjaajaansa eli minuun. Piret on siitä kiva koira, että sille kehu on jo iso palkka. Itse treeneissä oli kontaktin ottoa, sivulle tuloa, paikallaoloa sekä luoksetuloa. Treenikerta oli varsin positiivinen, olisi luullut sen ottavan enemmän häiriötä muista!