Sunnuntai yöllä klo 03.00 alkoi yömejäkoe Pyhäjoen puolella lähellä Vihantia. Koepaikalla alkoi satamaan lauantaina joskun kymmen jälkeen illalla ja vettä riittikin sitten runsaasti koko kokeen ajan, kuivana metsästä pois ei taatusti tullut kukaan...! Tuoreita karhunjälkiäkin siellä nähtiin useammassakin paikassa, ja niitä on tuolla näkynyt aiemminkin.

Juha starttasi Erkin kanssa ensimmäisen kerran ja meidän pikkumusta ei ollut ollenkaan tyytyväinen tilanteeseen, kyttäsi vaunun ikkunassa koko yön/aamun ajan ja kävi tökkimässä minua kun ensimmäinen laukauksen siedon laukaus kuuluu. Nooran mielestä iskä otti vaunusta (varmaan vahingossa) ihan väärän koiran...
Jäljellä Erki oli mennyt reilut puolitoista suoraa hyvin maavainulla, sitten nostanut epätyypillisesti kuonon ylös ja olisi koko loppumatkan halunnut mennä verijäljen toiselle puolelle ilmeisesti karhun hajua tutkimaan, mutta verijälkiuskollisuus painoi niin paljon, että sitä seurattiin kaadolle asti, kylläkin enimmäkseen jonkin verran jäljen sivussa ja ilmavainuisesti. Erki oli myös tehnyt tarkistuslenkkejä, joilla oli peräti kaksi kertaa merkannut (!). Todella kummallista käytöstä Erkiltä, enpä muista sen koskaan treenijäljelläkään nostaneen koipea. Erki sai sitten tulokseksi kuitenkin VOI 1:n ja pisteitä niukasti 40p. Mutta kun muilla meni vielä huonommin, Erki sai voittajaluokan ainoa ykköstuloksen ja näin ollen voitti luokkansa. Tyytyväinen ykköseen sai olla tämän kokeen jälkeen ja ihan varmasti Erki siellä parhaansa teki, oli se niin poikki jäljen jälkeen!
Olipahan mielenkiintoinen koe, Juha lupasi kuitenkin joskus myöhemminkin kokeillä koejälkeä Erkin kanssa. Koska, onkin sitten eri juttu.

Erkin arvostelu, tuomarina Mikko Taipaleenmäki

"Lähtö rauhoitettu ja ohjattu. Koira jäljestää kaksi ensimmäistä osuutta jälkitarkasti mutta kolmas ja neljäs osuus jäljen molemmin puolin risteillen ilmavainulla tehden laajahkoja tarkistuslenkkejä. Makauksista merkkaa ensimmäisen, muut ohittaa. Ensimmäinen kulma tarkasti. katkokulma rengastaen. Kolmas kulma laajahkolla kaarroksella. kaadon nuuhkii ja ottaa suuhunsa."


Ensi viikonloppuna vuorossa on Noora, tällä kertaa lainaohjaajan kanssa. Juha päivystää koko viikonlopun eikä näin ollen voi lähteä itse, mulla taas on tuo Santtu katsottavana (jos ei saada Santtu tuupattua jonnekin hoitoon) joten Noora perään on lupautunut Väinö-tollerin omistaja Tiina, joka näin pääsee kokeilemaan voittajaa ensin pikkumustan kanssa, vaikka Väinölläkin on jo oikeus voi-luokkaan.

Eilen kävimme merellä treenaamassa vesiohjauksia molempien kanssa. Ne menivät muuten hyvin, mutta Noora vingahtaa kun sen pysäyttää. Viime kesänä kokeessa tuomari tulkitsi sen epävarmuudeksi ja sitä se varmasti koiran tuntien onkin, mutta nyt mulla on mietittävää mitä teen asian suhteen. No, onhan se hyvä ettei koskaan ole ongelmatonta, joutuu ohjaajakin käyttämään korvienväliään...