Tulokset kun ei ainakaan meidän kohdalla tule ihan itsestään, ollaan näin kevään myötä innostuttu taas treenaamaankin enemmän. Erki etenkin on treenikaverina koira, jonka kanssa treenaaminen on kivaa!

Torstaina oli tokon vuoro, ihan kotipihalla. Seuraamista, luoksetulon pysäytystä (sitä meille vaikeampaa eli seisomaan pysähtymistä), merkille lähetystä ja ohjattua noutoa. Erki hoksaa merkin jo varsin hyvin, hienosäädettävää löytyy siitä, että kääntyisi ihan suoraan minua kohti. Ohjatussa noudossa ollaan päästy siihen vaiheeseen, että meillä on paikoillaan merkki ja molemmat sivukapulat, mutta ei vielä sitä keskimmäistä. Tähän meidän piti tietysti ottaa ihan erilainen käsimerkki ja käskyt kuin nomepuolella ja Erkillä onkin mennyt joku hetki hoksata, että merkiltä lähdetään todella takaviistoon eikä 90-asteen kulmassa sivulle.

Eilen käytiin sitten Tiinan ja tolleri Väinön kanssa treenaamassa hieman pellolla. Lunta oli oikein reilusti ja todella raskas koiran mennä umpihankeen. Erki teki varsin simppelit jutut, muutaman sokko-ohjauksen johon heitettiin markkeeraus häiriöksi, sekä lopuksi todella pitkän sokko-ohjauksen pellon toiselle puolelle sähkötolpan juureen. Tässä ohjauksessa oli häiriöna se, että oikealle puolelle jäi edellinen ohjauspaikka ja vasemmalle markkeerauspaikka. Hieman Ekin kanssa neuvoteltiinkin, mennäkö vanhaa jälkeä vai umpihankeen mutta melko helposti päädyttiin ohjaajan haluamaan ratkaisuun ja olinkin suoritukseen hyvin tyytyväinen! Matkassa kuitenkin yksi pisimpiä ohjauksia, mitä Erki on tehnyt.

Oli mukavaa nähdä, että myös Väinö oli edistynyt sitten viime näkemän! Tiinalla oli kamera mukana ja tässä muutama otos Erkistä:

 

 

Näyttelylinjainen MVA-labradori palauttaa umpihankea pitkin.

 

Erkillä on dami tähtäimessä...

 

 

Lopuksi vielä kuvia Erkin pojasta Elmosta (Koiratähden Invisible Man), ikää huomenna 7 viikkoa.