Tiistaina pääsi Erki ensimmäistä kertaa sitten syksyn treenaamaan toisen koiran parina. Pellolla oltiin, niinkuin yleensäkin näin talvella ja aloitimme monimuisteilla, joissa ei ollut mitään epävarmuutta.

Lopuksi ohjausta, jossa piti mennä alkuperäisen lähetyspaikan yli, tässä Erki ekalla kerralla olisikin kaartanut vanhalle muistiuralle, mutta ohjautui helposti sinne oikeaan suuntaan. Erkillä on hieman hakemista vielä sivusuunnissa (toinen onkin meillä aina ollut hieman heikompi kuin toinen), sen sijaan linjalla etenemistä tuo jatkaa helposti pysäytyksen jälkeen. Pillikuuliaisuus on tosi hyvällä mallilla nyt. Ja Erki on kovin kontaktihakuinen muutenkin, ilmeisesti meidän kontaktitreenit tokopuolella ja miksei vähän arkielämässäkin, näkyvät myös nomepuolella. Treenikaverikin huomasi Erkin parantuneen kontaktihalukkuuden.
Erkistä on nyt 5-vuotiaana tullut sellainen hirmu höpöilijä: kantaa sisällä koko ajan jotain mulle, kerjää rapsutuksia ja haluais nuolla naamaan, tätä tekee nykyisin myös Juhalle. Siis se sama koira, joka nuorempana oli varsin totinen (tosin huumorintajuinen), harvoin halusi huomiota ja pieni lipaisu korvasta tarkoitti sitä, että Erki oli supertyytyväinen...

Hirmu hyvä mieli treeneistä jäi, intoa piukassahan tuo toki oli niinkuin Erki aina, mutta oli myös varsin helppo ohjattava. Tässä onkin lähiaikoina suunnitteilla treenejä vähän tiiviimmin, katsotaan miten jatkossa menee!