Torstain treeneissä Erkille tehtiin kaksi vesiohjausta, ensimmäinen oli reilut 100m sokkona avovesialueen yli kaislikkoläntille, jossa kasvaa muutama paju. Erkin vissiin on myös kuunnellut ohjaajansa puheita siitä, kuinka huono on avovesialueden ylityksessä... Se nimittäin ui yhdellä käskyllä perille asti! Korjaantuisivatkohan kaikki asiat psykologisella tasolla toimien? Eli jos minä oikein kovasti moittisin Erkiä niistä, niin se petraisi itse suorituksiaan..? s025.gif  Toinen ohjaus tehtiin motivoituna reiluun 200 metriin. Erkin piti ensin ylittää vesialue, sitten pätkä kaislikkoa ja sen jälkeen piiitkä vesialue keskellä vettä kasvavalle pajulle asti. Tässä kohtaa on myöhemmin kesällä raju kasvusto kaikenlaista vesikasvia, mutta tässä vaiheessa vuotta vielä avovesialue. Erkillä hetkellisesti meinasi loppua usko kun oli ylittänyt puolenvälin, mutta meni loppujen lopuksi helposti perille asti. Luulen, että vesiohjausten suhteen jatkan tällä linjalla, eli harvoja toistoja, mutta reipas matka mentäväksi.

Perjantaina tehtiin metsään hakualue, jossa takarivin damit olivat jo varsin kaukana. Ensimmäisen "juoksen aivot narikassa ja löydän lopulta yhden" -kierroksen jälkeen haku sujui hyvin. Ja takarisvistäkin tuli yhtä lukuunottamatta muut damit pois.

Huomenna on sitten mejäkokeen vuoro, vaikea sanoa miten menee. Luvassa voi olla todellinen puistojälki, joka on meille se kaikista vaikein vaihtoehto. Nimittäin, mitä huonompi maasto on itsellä kulkea, sen paremmin Erki menee, joten me voitais ottaa se kaikista huonoin jälki...