Alman pennut ovat syntyneet viime yön ja aamupäivän aikana.
Pentuja syntyi yhteensä 10, joista viimeisenä tullut valitettavasti kuolleena ilman sikiöpussia. Kaikki pennut ovat ruskeita, uroksia 6 ja narttuja 3. Monen monta "pikku-erkiä" (8 ruskeaa pikkupoikaa) ollaan siis saatu maailmaan parin viikon aikana ja tuore isukki on jälkeläisistään, ihan kaikista, hyvin ylpeä! :)
Olen itse varsin tyytyväinen kumpaankin yhdistelmään (Erki-Opri, Erki-Alma). Olen hyvin tarkkaan miettinyt mihin haluan Erkiä antaa. Jos haluaa puhtasti käyttölinjaisen koiran, niitä kyllä Suomesta löytyy. Eri linjoista toki niitäkin. Itse haluan, että labradorilla on edes mahdollisuus sukujensa puolesta saavuttaa FIN MVA-arvo, mutta siltä pitää löytyä myös labradorin miellyttävä luonne ja hyvät käyttöominaisuudet! Mitä tehdä noutajalla, joka ei halua noutaa? Minulle itselleni on ihan se ja sama, minkälaisia koiria muut haluavat pitää ja millä harrastaa, minulle itselleni vain on tärkeää nämä ominaisuudet. Kummallakin Erkin morsiammista on rakenteellisesti parempi etuosa kuin Erkillä, ja toivonkin että ne kompensoivat Erkin lievää etuosan suoruutta. Erkin toivon periyttävän jälkeläisiinsä sen voimakasta halua tehdä töitä, sekä mutkatonta luonnetta, kun ei tapahdu mitään, osataan vain olla ja esimerkiksi nukkua... Erkin luonteesta ei löydy kieroutta tai oveluutta, se on hyvin rehellinen ja yksinkertainen koira, ja siksi niin mainio! :)
Kännykkäkuva Alman naperoista 0vrk..
No niin, niitä treenejä. Eilen kävin koirien kanssa lenkillä ja samalla treenasin molempien kanssa hieman ohjausta. Erki teki sokkona kaksi linjaa yli poikittaisten peltojen, ja yhden pitkän suoran samalla pellolla missä oli lähetyspaikka. Nooralle pari sille tosi pitkää suoraa pellolla. Erki meni hyvin, Noora kysyi molemmilla linjoilla "vieläkö?" mutta jatkoi uudella käskyllä reippaasti loppuun asti.
Tänään oli kimppatreenit ja Erki aloitti. Paikka oli meille ihan uusi, talvisia peltoja. Erkille vietiin pellon toiseen päähän dameja valmiiksi linjaa varten, ilman että Erki näki siis. Tarkoitus oli heittää ensin muistiin markkeeraus ja ottaa linjalta dami pois ja sitten markkeeraus. Erki aloitti kuitenkin ihan puhtaalla linjalla, joka periaatteessa ei mitenkään kummallinen ollut. Erki oireili kurittomuutta jo pellolle mentäessä, kun käskin sen istumaan ja odottamaan kunnes siirryn ojan yli -mitä teki Erki? Seisoi mun kannoilla jo ojan toisella puolella... Nostin sen sitten poskista takaisin, sinne minne olin jättänytkin. Ihan hyvin nousee 42kg, kun on tarvis.. ;)
Ensimmäisellä linjalle lähetyksellä Erkin meni hyvin yli puolenvälin, rupesi sitten etsimään omiaan ja kun ei pysähtynyt pilliin, juoksin sen luokse ja kävin sen poskista kantamassa sinne, missä oli ollut kun pilliin ekan kerran vihellettiin.. Tämän jälkeen ei sitten ollutkaan ongelmia, vaan ohjaajaa kuunneltiin lopputreeni niinkuin pitikin.. :) Loput lähetykset tehtiin tuolla muistimarkkeerauksella.
Erkin kohdalla on todellakin parempi kerran komentaa (fyysisesti) riittävästi, kuin "kiristää remmiä" pikkuhiljaa. Koska tiedän, että moni meidänkin treenejä lukee, korostan tässä, että oma koira pitää tuntea! Pitää tietää mikä on sopiva rangaistus kullekin yksilölle. Se mikä pätee Erkiin, ei päde esimerkiksi Nooraan. En voisi kuvitellakaan, että kävisin Nooran koskaan, ikinä, kantamassa poskista mihinkään! Nooraan tepsii ihan toiset konstit! Oli todella hyvä, että kurittomuus iski Erkille pitkästä aikaa treeneissä ja pääsin siihen heti kunnolla puuttumaan. Ja muutenkin treenit olivat myös Erkille kerrankin riittävän vaikeat!
(terveisiä Erikalle, Ei täällä ole niitä PRO-koiria...)
Noora teki samaa, huomattavasti helpompana. Hieman oli vaikeuksia lopussa, kun markkeeraus alkoi tulla samalle etäisyydelle ohjauksen kanssa, olisi mielummin hakenut markkeerauksen ensin.. Mutta treenit saatiin loppuun niinkuin oli suunniteltukin!
Pentuja syntyi yhteensä 10, joista viimeisenä tullut valitettavasti kuolleena ilman sikiöpussia. Kaikki pennut ovat ruskeita, uroksia 6 ja narttuja 3. Monen monta "pikku-erkiä" (8 ruskeaa pikkupoikaa) ollaan siis saatu maailmaan parin viikon aikana ja tuore isukki on jälkeläisistään, ihan kaikista, hyvin ylpeä! :)
Olen itse varsin tyytyväinen kumpaankin yhdistelmään (Erki-Opri, Erki-Alma). Olen hyvin tarkkaan miettinyt mihin haluan Erkiä antaa. Jos haluaa puhtasti käyttölinjaisen koiran, niitä kyllä Suomesta löytyy. Eri linjoista toki niitäkin. Itse haluan, että labradorilla on edes mahdollisuus sukujensa puolesta saavuttaa FIN MVA-arvo, mutta siltä pitää löytyä myös labradorin miellyttävä luonne ja hyvät käyttöominaisuudet! Mitä tehdä noutajalla, joka ei halua noutaa? Minulle itselleni on ihan se ja sama, minkälaisia koiria muut haluavat pitää ja millä harrastaa, minulle itselleni vain on tärkeää nämä ominaisuudet. Kummallakin Erkin morsiammista on rakenteellisesti parempi etuosa kuin Erkillä, ja toivonkin että ne kompensoivat Erkin lievää etuosan suoruutta. Erkin toivon periyttävän jälkeläisiinsä sen voimakasta halua tehdä töitä, sekä mutkatonta luonnetta, kun ei tapahdu mitään, osataan vain olla ja esimerkiksi nukkua... Erkin luonteesta ei löydy kieroutta tai oveluutta, se on hyvin rehellinen ja yksinkertainen koira, ja siksi niin mainio! :)
Kännykkäkuva Alman naperoista 0vrk..
No niin, niitä treenejä. Eilen kävin koirien kanssa lenkillä ja samalla treenasin molempien kanssa hieman ohjausta. Erki teki sokkona kaksi linjaa yli poikittaisten peltojen, ja yhden pitkän suoran samalla pellolla missä oli lähetyspaikka. Nooralle pari sille tosi pitkää suoraa pellolla. Erki meni hyvin, Noora kysyi molemmilla linjoilla "vieläkö?" mutta jatkoi uudella käskyllä reippaasti loppuun asti.
Tänään oli kimppatreenit ja Erki aloitti. Paikka oli meille ihan uusi, talvisia peltoja. Erkille vietiin pellon toiseen päähän dameja valmiiksi linjaa varten, ilman että Erki näki siis. Tarkoitus oli heittää ensin muistiin markkeeraus ja ottaa linjalta dami pois ja sitten markkeeraus. Erki aloitti kuitenkin ihan puhtaalla linjalla, joka periaatteessa ei mitenkään kummallinen ollut. Erki oireili kurittomuutta jo pellolle mentäessä, kun käskin sen istumaan ja odottamaan kunnes siirryn ojan yli -mitä teki Erki? Seisoi mun kannoilla jo ojan toisella puolella... Nostin sen sitten poskista takaisin, sinne minne olin jättänytkin. Ihan hyvin nousee 42kg, kun on tarvis.. ;)
Ensimmäisellä linjalle lähetyksellä Erkin meni hyvin yli puolenvälin, rupesi sitten etsimään omiaan ja kun ei pysähtynyt pilliin, juoksin sen luokse ja kävin sen poskista kantamassa sinne, missä oli ollut kun pilliin ekan kerran vihellettiin.. Tämän jälkeen ei sitten ollutkaan ongelmia, vaan ohjaajaa kuunneltiin lopputreeni niinkuin pitikin.. :) Loput lähetykset tehtiin tuolla muistimarkkeerauksella.
Erkin kohdalla on todellakin parempi kerran komentaa (fyysisesti) riittävästi, kuin "kiristää remmiä" pikkuhiljaa. Koska tiedän, että moni meidänkin treenejä lukee, korostan tässä, että oma koira pitää tuntea! Pitää tietää mikä on sopiva rangaistus kullekin yksilölle. Se mikä pätee Erkiin, ei päde esimerkiksi Nooraan. En voisi kuvitellakaan, että kävisin Nooran koskaan, ikinä, kantamassa poskista mihinkään! Nooraan tepsii ihan toiset konstit! Oli todella hyvä, että kurittomuus iski Erkille pitkästä aikaa treeneissä ja pääsin siihen heti kunnolla puuttumaan. Ja muutenkin treenit olivat myös Erkille kerrankin riittävän vaikeat!
(terveisiä Erikalle, Ei täällä ole niitä PRO-koiria...)
Noora teki samaa, huomattavasti helpompana. Hieman oli vaikeuksia lopussa, kun markkeeraus alkoi tulla samalle etäisyydelle ohjauksen kanssa, olisi mielummin hakenut markkeerauksen ensin.. Mutta treenit saatiin loppuun niinkuin oli suunniteltukin!
Kommentit