Noora kävi Juhan kanssa ajamassa kenties tämän vuoden viimeisen verijäljen, joka oli perinteisen mallinen kahdella kulmalla, katkolla ja 4 makauksella. Viimeinen suora meni ihan tien viertä ja me seisoimme siinä Santun kanssa katselemassa. Tämä ei Nooraa haitannut, kerran vilkaisi meitä kun kulman jälkeen vaihtoi suuntaa. Nooran jäljestys on kokonaisuudessaan varsin mallikasta, ensi vuonna etsimme tytölle erilaisia treenimaastoja ja jatkamme makauksien treenausta. Olisi mukavaa, jos se merkkaisi kokeessa hyvin myös sen ensimmäisen makauksen! Äetsän perusteella Erki ei paljon uusia maastoja vierasta, mutta Noora on joskus ihmetellyt maaston rajoja. Varsinkin tuloa tiheastä aukealle, esim. hakkuuaukealle.

Eilen käytiin ampumassa koirille ja Juha testasi samalla kumpaakin asetta. Baikal on jonkin aikaan meillä ollut, mutta Valmet saatiin mukaan viikonloppuna, onneksi Juha sai siihen eilen tällaisen väliaikaisen rinnakkaisluvan, joten otti molemmat mukaan Taivalkoskelle. Valmet on alunperin luvattu mulle, mutta pappa (mun isä) haluaisi jättää sen 'perinnöksi' Santulle. Valmet onkin mulle ehkä hieman liian raskas ase kannatella.
Ja sitten sitä itse ampumisesta, Juha kulki edellä pellon laitaa ja ampui ihan tyhjää. Koirat olivat irti eivätkä minkään käskyn alla. Koirien reaktiot laukauksiin oli tyystin erilaiset, mutta kuvaavat hyvin meidän koiria: Erki lähti tekemään vimmattua hakua ja Noora hakeutui mun viereen... Meillä on nyt hyvä luvallinen paikka käydä ammuskelemassa ja sitä talven aikana kyllä ahkerasti tullaan tekemään!