Lähdin siis tiistaina treenaamaan kera molempien koirien, Tiinan ja Tanjan kanssa hakua Lauttarantaan, sinne mistä Hailuodon lossi lähtee. Vaikken minä itse niin hulluna pidäkään reissaamista sinne ja takaisin (150km), se on meidän koirille ihan uusi ympäristö ja myös aivan erilaista, raskasta maastoa kuin mitä täällä Raahessa on tarjolla.

Koko hakualue oli sellaista, missä tarvii kahluusaappaattaat, eli raskasta ja märkää. Ja lähetyspaikalta koirat joutuivat ensin uimaan, päästäkseen hakualueelle. Erki katseli ensin passissa, kun Luukas teki hakua. Sillä aikaa kun Erkille täytettiin hakua, Erki treenasi seuraamista ja muuta pientä. Erkin haku meni ihan hyvin, sieltä tuli myös kauimpia ja vaikeimmissa paikoissa olleita riistoja. Tekee meille hyvää käydä vieraissakin maastoissa treenaamassa!

Nooran haku meni erittäin hyvin, toi jopa ainoana kaikista kauimman riistan! Mutta, riistankäsittelyssä oli parantamisen varaa, pyöritteli niitä mun läheisyydessä, kun kehuin sitä. Ei siis kestä lainkaan kuumana painostusta tai kehumista kuten esimerkiksi Erki, joka tuntuu kestävän mitä vaan! Paitsi sitä, että minä hermostun tai mun pinna palaa. Pinnahan ei toki treeneissä saisi koskaan palaa... Mutta tämä täytyy nyt jatkossa Nooran kanssa muistaa!