Kävin nykäisemässä Nooralle verijäljen, jonka Juha sen kanssa ajoi eilen. Viime syksynä huomasimme, että Napilla on ongelmia ojien kanssa, sekä nomessa että mejässä, niinpä suunnittelinkin sille nyt vähän kinkkisemmän jäljen.

Jäljellä oli kaksi kulmaa ja katkokulma, sekä kaksi makausta. Useampi iso oja ja lukemattomia pieniä ojia, jälki meni neljästi tien yli ja pari kertaa tiheämmästä metsästä tultiin aukealle. Vaihtelua siis todella löytyi! Olin tehnyt jäljen vielä sellaiseen tyyliin, mitä kokeissa ei toivoisi... Noin 20m. lähdöstä mentiin ojan yli ja kaatokin oli ojanpientareella.

Kulmat menivät Napilta hyvin, vaikkakin se ratkaisi katkon itselleen epätyypillisesti osittain ilmavainulla. Ei rengastanut tai mennyt jalanjälkiä, vaan oli nopeasti napannut ilmavainulla veretyksen alun. Ojat eivät tuottaneet ongelmia, paitsi viimeinen syvä ja leveä. Nappi oli empinyt ensin, mutta ylitti ojan Juhan kehoittaessa jälki-käskyllä.

Sen sijaan kumpikin kohta, missä tultiin tiheästä metsästä aukealle, oli hankalampi. Nappi oli pysähtynyt ja ollut ihan sen näköinen, että 'hetkonen??' Oli kuitenkin jälki-käskyllä jatkanut jäljestystä. Juha oli suoritukseen tyytyväinen, vaikea jälki ja kuitenkin Noora kaikki ratkaisi. Välillä oli  Noora vähän vetänyt ja katsonut taakseen Juhaa. Tämä on aina merkki siitä, että hyvin menee, mitä se ohjaaja siellä jarruttelee!!