Viikolla ei ihmeesti tullut treenattua, kun olin reissussa. Lauantaina käytiin Jyväskylän näyttelyssä pyörähtämässä ja sunnuntaina alkoivat meidän talvitreenit.
Vedin ensin taippariryhmälle tottispitoiset treenit, kahdelle kokeiltiin noutoa lopussa, mutta koirat eivät ole vielä siihen valmiita tälläisen häiriön alla. Malttia, malttia "junnulaisille"! Junnuissa on kuitenkin kivoja koiria, joista itse tykkään, ne vain vaativat aikaa.

Nome-ryhmä teki WT-tyyppiset treenit, jotka alkoivat yksin tehdyllä tehtävällä: motivoitu ohjaus ja muistimarkkeeraus. Tämä meni Erkiltä ja Napilta ihan ok. Seuraavaksi parityö jossa vuorotellen molemmille koirille ohjaus ja markkeeraus, Erki ja Nappi olivat parina, molemmilta hyvät suoritukset, varsinkin Napista huomaa, että se on kypsynyt todella paljon ja Erkillekin tauko on selvästi ollut hyväksi. Erkillä tokoilu jostain syystä parantaa selvästi myös nomea. Tämän jälkeen lähihakutehtävä, jossa Noora yllätti toimien varsin hyvin, sille kun ei ole koskaan tälläistä tehty. No, ei Erkikään ole lähihakua tehnyt kuin kerran, viime keväänä. Lähihaussa mielestäni korostuu Erkin hyvä vainun käyttö.
Lopuksi otettiin iisi ryhmätehtävä rivissä, jossa kaikille koirille vietiin muistidamit, jotka otettiin sitten vuorotellen pois. (Juha oli Nooran ohjaajana.)
Oli kiva aloittaa nometreenit taas, ts. tauosta on ollut hyötyä! =)

Noorahan sai syksyllä nomessa kilpailuoikeuden AVO-luokkaan ja ollaankin Juhan kanssa päätetty, että Nooran kanssa ei aleta hissuttelemaan ja tehdä samaa virhettä mitä Erkin kanssa tuli tehtyä, vaan me laitetaan treeneissä matkat Nooralle heti sen tämän hetkisten kykyjen ylärajoille. Jos joskus  epäonnistuu siksi, että matka on liian pitkä, sitten helpotetaan ja otetaan uudestaan. Olen sitä mieltä, että kerran epäonnistuminen jossain, ei kuitenkaan maata kaada! Varsinkin näiden meidän koirien kohdalla, joilta se into ei kummaltakaan hevin lopu. Erkin kanssa tuli venyteltyä "metri kerrallaan" ja sille on tullut tehtyä p-a-l-j-o-n aivan liian vaatimattomia tehtäviä sen tasoon nähden, mikä on sitten kostautunut kokeissa. Ei kai tyhmä ole se joka ensimmäisellä kerralla epäonnistuu, vaan se joka toistaa virheensä... ;)
Erkiä toki koskee aivan sama juttu, me viedään silläkin tehtävät äärirajoille, jotta kehitys jatkuu, eikä enää jäisi junnaamaan paikalleen liian helppojen treenien takia. Ei me nyt tietenkään älyttömyyksiin ryhdytä, ehei, kyllä tässä järki pidetään mukana...