Huh huh, jopas on raskas reissu takana!
Lähdimme keskiviikkona kohti Ruovettä, jonne Santtu jäi mummulaan hoitoon. Sieltä sitten perjantaina Paluksen ja Porin kautta Pomarkkuun. Olin vastuussa keittiöstä viikonlopun ajan, eli la ja su aamuina kuudelta aamulla keittämässä muille puuroa.. En edes syö itse ikinä aamupalaa.
Takaisin tultiin eilen yöllä, tehtyämme mutkan Kankaanpäässä eläinlääkärin luona. Onneksi mummu ja pappa toivat Santun Parkanoon, säästyi meiltä parin sadan kilsan mutka! Tähän kun yhdistetään Santun tämänpäiväinen hoitopaikan vaihdos ja myös tänään alkanut Santun yleisurheilukoulu, on ihan mukavaa nyt vaan olla! :) Tosin kävin illalla vetämässä Erkille verijäljen, kun on päässyt Köyliön mejäkokeeseen ( jonne 30 koiraa jäi varalle!), että treenit kyllä jatkuu..
Meidän koirista Noora starttasi ensin, lauantaina avoimessa luokassa. Koe oli osittaista parityötä, kun markkeerausten ja ohjauksen jälkeen siirryttiin hakuun, seuraava koira tuli suorittamaan mark. ja ohjaustehtäviä. Etukäteen koetta katsoessani, ajattelin, että meidän taival toppaa heti alun markkeerauksiin ja ohjauksiin. Lauantaina koepaikalla oli vielä kova tuuli vaikeuttamassa.
Koe alkoi mielestäni vaativalla linjamarkkeerauksella, jossa ensimmäisenä heittiin kauimmainen heitto kaislikkotuppaaseen, tämän jälkeen vene siirtyi lähemmäksi ja vasemmalle ja jälkimmäinen heitto tuli toiseen kaislikkoon lähemmäksi rantaa. Tämän jälkeen vene siirtyi vielä lisää vasemmalle. Koirille tämä oli vaikea, koska lähetyspaikalta molemmat heitot näyttivät koiran silmin katsottuna tippuvan samaan kaislikkoon. Todellisuudessa välissä oli parikymmentä metriä leveä avovesialue, jonka yli piti uida. Noora haki ensin lähemmän riistan ja tämän jälkeen suureksi yllätyksekseni, lähti suoraviivaisesti uimaan kaummalle kaislikkotuppaalle. Minun ja varmasti muidenkin hämmästys oli suuri, kun Noora ei saanut mitään ylös, vaikka meni oikeaan paikkaan ja vielä tuulen alle! Tuomari käski koiran pressun taakse näkösuojaan, ja venemiehet ottamaan lokin ylös. Lokkipa ei ollut tuppaassa enää, vaan kovaa vauhtia matkalla kohti kanavaa. (venemiehet pyydystivät sen lopulta sadan metrin päästä oikeasta pudotuspaikasta..)
Me siirryimme ohjaukseen, joka oli avoimeen luokkaan ihan sopivan pituinen, ehkä 50m., mutta suorin reitti meni koko matkan kaislikon vierestä. Tuomari sanoikin, että kaislikkoon ei saa päästää, vaan koiran pitää mennä veden kautta. Sain Nooran lähtemään hyvin linjalle, ja se menikin kuin juna viivasuoraan riistalle! Toimitsijat sanoivat jälkikäteen, että päivän paras ohjaus. :)
Sitten hakuun, jossa oli 3 varista maa-alueella ja 4 lokkia korkeassa kaislikossa. Nooran haku alkoi hyvin, mutta kun seuraavan markkeerauslaukaukset ammuttiin, Noora singahti kaislikosta pois ja tämän jälkeen haku alkoi tökkiä. Saimme kuitenkin vielä kaksi lokkia hausta pois, yhteensä Noora toi siis 4/7, kaksi varista ja kaksi lokkia. En ihmettele, että Nooran pasmat menivät sekaisin laukauksista, ei sille koskaan ole tehty mitään tuollaista. No, tiedämme mitä talvella treenaamme! Tulevaisuudessa onkin helpompi ammuskella, kun on ase ja luvat omasta takaa. :)
Kokonaisuudessaan Nooraa oli todella mukava ohjata, ja hienosti se osoitti venymiskykynsä taas vaikeissa tehtävissä, on se vaan aika likka! Tähän starttiin ja kivaan arvosteluun oli mukava lopettaa Nooran nomekausi ja aloittaa talven treenikausi!
Noora AVO 2, tuomari Ossi Kähärä
Haku: Kattaa maa-alueen hyvin, voisi viihtyä paremmin kaislikkoalueella. Löytää 4/7.
Ohjattavuus: Helposti ohjattavissa, selvittää tehtävän.
Paikallistamiskyky: Näkee heitot, hyvä muistikuva kummastakin. Hakee viimeksi heitetyn suoraviivaisesti, etenee myös hyvin ensiksi heitetyn pudotuspaikalle, tuuli on kuitenkin siirtänyt riistan melko kauas, joka sitten jää noutamatta.
Riistan käsittely: moitteetonta.
Yleisvaikutelma: Riistaintoinen helposti hallittava koira, joka tekee töitä ohjaajalleen. Ohjataan hillitysti. Palkintosijaan vaikuttaa motivaation lasku haussa.
Ja sitten se Erki... Heti kun näin kokeen alun, olin varma ettei tästä tule mitään!! Erkille ei ole tehty mitään tuollaista ja kuvittelinkin sen menevän sekaisin kokeen alusta.
Koe alkoi sillä, että koirat olivat vierekkäisillä kivillä odottamassa. Erki oikealla ja meidän pari vasemmalla. Ensin heitettiin todella nopea linjakakkonen korkeaan kaislikkoon, ehkä 50-60metriin. Heti perään lyhyt ykkönen vasemmalle n.20metriin. Meidän pari aloitti ottamalla ykkösen, ennenkuin koira ehti palauttaa ykkösen, toinen koira (Erki siis) piti lähettää hakemaan kakkosmarkkeerausta, tässä vaikeessa ammuttiin neljäs laukaus, käytännössä koirien yli kohti avovettä. Kun ensimmäinen koira oli palauttanut ykkösen, se tuli "meidän kivelle" ja aloitti pitkän vesiohjauksen. Tämän jälkeen sama tehtiin toisin päin. Erkin pari sekosi alun laukauksista sekä markkeerauksista ja ui välillä Erkin perässäkin, kun ei tiennyt mitä olisi pitänyt tehdä.
Tästä se lähti: Erki on valmiina omalla kivellään odottamassa markkeerauksia, ja meidän pari on siirtymässä ampujan viereen.
Erki lähtee hakemaan kakkosmarkkeerauksesta jälkimmäistä. (lähetyspaikka on vaihtunut)
Mun suuren suureksi yllätyksekseni, Erki selvitti kakkosmarkkeerauksen, vaikka kaveri välillä perässä uikin ja parin ohjaaja joutui voimakkaasti ohjaamaan koiraansa. Toki Erkikin kääntyi pari kertaa katsomaan minua kun paria ohjattiin, ja jouduin Erkille sanomaan uudelleen hae, mutta muisti markkeeraukset hyvin. Sama tehtiin sitten toisin päin ja Erkillä ei ollut ongelmia ykkösmarkkeerauksen kanssa. Vesiohjaukseen Erki lähti hyvin, mutta sen usko loppui siinä vaiheessa, kun oikealla ollut harva kaislikko loppui ja olisi pitänyt jatkaa uimista pitkän avovesialueen yli. En yrittänytkään sitä sitten sinne "pakottaa", kun selvästi näin ettei kyse ollut mistään juntturoimisesta, vaan matka vain oli Erkille liian pitkä.
Meidän vesiohjauksen aikana tuomari oli keskeyttänyt Erkin parin suorituksen, kun markkeerauskin epäonnistui ja Erki pääsi yksin hakuun. Haussa oli kolme riistaa per koira ja maan kautta Erki haki nopeasti kaksi kaislikossa lähellä rantaa olevat pois. Kolmannelle riistalle koira piti lähettää ohjauksella ja koiraa sai ohjata niin kauan kuin se näkyi. Riistat olivat harvahkon uitavan kaislikkoalueen ulkoreunalla. Ohjasin Erkin vain kaislikon alalaitaan ja päästin hakuun. Luotin, että se siitä viimeisen löytää, vaikka kaukana onkin, pääsi kuitenkin tuulen alapuolelle. Ja niin Erki jonkin ajan kuluttua uikin kaislikon poikki lokki suussa. :)
Erki palauttaa hakualueen kauinta lokkia.
Jopa oli sekava alku, eikä todellakaan helppo. Moni koira olikin mennyt sekaisin alun heitoista ja laukauksista, eikä Erkin pari ollut todellakaan ainoa, joka toisen koiran perässä lähti uimaan. Mikään hirmu hyvä maku kokeesta ei jäänyt, mutta tulipa testattua, ettei Erki kuitenkaan ole kovin herkkis, vaikka toista koiraa joudutaan isommin ohjaamaan ja vaikka muuten on hässäkkää. Erki pystyi koko ajan toimimaan ihan hyvin. Toki Erkin kans täytyy näitä tilanteita treenata.
Melkein unohtui, sen verran paljon Erki alusta otti kierroksia, että ei olisi taas halunnut antaa riistoja. Toi kyllä ne mulle, mutta jouduin komentamaan, että irrottaa. Ensimmäinen kerta tälle vuodelle tämä. On toki ilmennyt joskus aiemminkin kun käy kovilla kierroksilla, viimeksi vuosi takaperin Pietarsaaren avo-kokeessa, joka oli parityötä. Kyllä mua sapetti, että sen piti ruveta niillä nyt pelleilemään, kun meillä on ollut hyvät luovutukset tämä vuonna. Jos oltais oltu treeneissä, olis Erki saanut huutia! Onneksi Erkillä ei ole taipumusta siihen, että hampaat menisivät yhteen, eli Erki ei riko riistaa, se vaan pitää sitä eikä haluaisi antaa pois.
Erki VOI 3, tuomari Jyry Tuominen
Haku: Koira työskentelee tehokkaasti sille osoitetulla alueella ja löytää kaikki riistat.
Ohjattavuus: Koiran ohjattavuus ei riita tehtävän suorittamiseen.
Paikallistamiskyky: Koira selvittää tehtävän riittävän itsenäisesti.
Riistan käsittely: Palauttaa nopeasti, mutta pyrkii näykkimään luovutustilanteissa.
Yleisvaikutelma: Hyvin innokas itsenäinen työskentelijä, jonka ohjattavuus ei ole tämän luokan vaatimalla tasolla.
Lähdimme keskiviikkona kohti Ruovettä, jonne Santtu jäi mummulaan hoitoon. Sieltä sitten perjantaina Paluksen ja Porin kautta Pomarkkuun. Olin vastuussa keittiöstä viikonlopun ajan, eli la ja su aamuina kuudelta aamulla keittämässä muille puuroa.. En edes syö itse ikinä aamupalaa.
Takaisin tultiin eilen yöllä, tehtyämme mutkan Kankaanpäässä eläinlääkärin luona. Onneksi mummu ja pappa toivat Santun Parkanoon, säästyi meiltä parin sadan kilsan mutka! Tähän kun yhdistetään Santun tämänpäiväinen hoitopaikan vaihdos ja myös tänään alkanut Santun yleisurheilukoulu, on ihan mukavaa nyt vaan olla! :) Tosin kävin illalla vetämässä Erkille verijäljen, kun on päässyt Köyliön mejäkokeeseen ( jonne 30 koiraa jäi varalle!), että treenit kyllä jatkuu..
Meidän koirista Noora starttasi ensin, lauantaina avoimessa luokassa. Koe oli osittaista parityötä, kun markkeerausten ja ohjauksen jälkeen siirryttiin hakuun, seuraava koira tuli suorittamaan mark. ja ohjaustehtäviä. Etukäteen koetta katsoessani, ajattelin, että meidän taival toppaa heti alun markkeerauksiin ja ohjauksiin. Lauantaina koepaikalla oli vielä kova tuuli vaikeuttamassa.
Koe alkoi mielestäni vaativalla linjamarkkeerauksella, jossa ensimmäisenä heittiin kauimmainen heitto kaislikkotuppaaseen, tämän jälkeen vene siirtyi lähemmäksi ja vasemmalle ja jälkimmäinen heitto tuli toiseen kaislikkoon lähemmäksi rantaa. Tämän jälkeen vene siirtyi vielä lisää vasemmalle. Koirille tämä oli vaikea, koska lähetyspaikalta molemmat heitot näyttivät koiran silmin katsottuna tippuvan samaan kaislikkoon. Todellisuudessa välissä oli parikymmentä metriä leveä avovesialue, jonka yli piti uida. Noora haki ensin lähemmän riistan ja tämän jälkeen suureksi yllätyksekseni, lähti suoraviivaisesti uimaan kaummalle kaislikkotuppaalle. Minun ja varmasti muidenkin hämmästys oli suuri, kun Noora ei saanut mitään ylös, vaikka meni oikeaan paikkaan ja vielä tuulen alle! Tuomari käski koiran pressun taakse näkösuojaan, ja venemiehet ottamaan lokin ylös. Lokkipa ei ollut tuppaassa enää, vaan kovaa vauhtia matkalla kohti kanavaa. (venemiehet pyydystivät sen lopulta sadan metrin päästä oikeasta pudotuspaikasta..)
Me siirryimme ohjaukseen, joka oli avoimeen luokkaan ihan sopivan pituinen, ehkä 50m., mutta suorin reitti meni koko matkan kaislikon vierestä. Tuomari sanoikin, että kaislikkoon ei saa päästää, vaan koiran pitää mennä veden kautta. Sain Nooran lähtemään hyvin linjalle, ja se menikin kuin juna viivasuoraan riistalle! Toimitsijat sanoivat jälkikäteen, että päivän paras ohjaus. :)
Sitten hakuun, jossa oli 3 varista maa-alueella ja 4 lokkia korkeassa kaislikossa. Nooran haku alkoi hyvin, mutta kun seuraavan markkeerauslaukaukset ammuttiin, Noora singahti kaislikosta pois ja tämän jälkeen haku alkoi tökkiä. Saimme kuitenkin vielä kaksi lokkia hausta pois, yhteensä Noora toi siis 4/7, kaksi varista ja kaksi lokkia. En ihmettele, että Nooran pasmat menivät sekaisin laukauksista, ei sille koskaan ole tehty mitään tuollaista. No, tiedämme mitä talvella treenaamme! Tulevaisuudessa onkin helpompi ammuskella, kun on ase ja luvat omasta takaa. :)
Kokonaisuudessaan Nooraa oli todella mukava ohjata, ja hienosti se osoitti venymiskykynsä taas vaikeissa tehtävissä, on se vaan aika likka! Tähän starttiin ja kivaan arvosteluun oli mukava lopettaa Nooran nomekausi ja aloittaa talven treenikausi!
Noora AVO 2, tuomari Ossi Kähärä
Haku: Kattaa maa-alueen hyvin, voisi viihtyä paremmin kaislikkoalueella. Löytää 4/7.
Ohjattavuus: Helposti ohjattavissa, selvittää tehtävän.
Paikallistamiskyky: Näkee heitot, hyvä muistikuva kummastakin. Hakee viimeksi heitetyn suoraviivaisesti, etenee myös hyvin ensiksi heitetyn pudotuspaikalle, tuuli on kuitenkin siirtänyt riistan melko kauas, joka sitten jää noutamatta.
Riistan käsittely: moitteetonta.
Yleisvaikutelma: Riistaintoinen helposti hallittava koira, joka tekee töitä ohjaajalleen. Ohjataan hillitysti. Palkintosijaan vaikuttaa motivaation lasku haussa.
Ja sitten se Erki... Heti kun näin kokeen alun, olin varma ettei tästä tule mitään!! Erkille ei ole tehty mitään tuollaista ja kuvittelinkin sen menevän sekaisin kokeen alusta.
Koe alkoi sillä, että koirat olivat vierekkäisillä kivillä odottamassa. Erki oikealla ja meidän pari vasemmalla. Ensin heitettiin todella nopea linjakakkonen korkeaan kaislikkoon, ehkä 50-60metriin. Heti perään lyhyt ykkönen vasemmalle n.20metriin. Meidän pari aloitti ottamalla ykkösen, ennenkuin koira ehti palauttaa ykkösen, toinen koira (Erki siis) piti lähettää hakemaan kakkosmarkkeerausta, tässä vaikeessa ammuttiin neljäs laukaus, käytännössä koirien yli kohti avovettä. Kun ensimmäinen koira oli palauttanut ykkösen, se tuli "meidän kivelle" ja aloitti pitkän vesiohjauksen. Tämän jälkeen sama tehtiin toisin päin. Erkin pari sekosi alun laukauksista sekä markkeerauksista ja ui välillä Erkin perässäkin, kun ei tiennyt mitä olisi pitänyt tehdä.
Tästä se lähti: Erki on valmiina omalla kivellään odottamassa markkeerauksia, ja meidän pari on siirtymässä ampujan viereen.
Erki lähtee hakemaan kakkosmarkkeerauksesta jälkimmäistä. (lähetyspaikka on vaihtunut)
Mun suuren suureksi yllätyksekseni, Erki selvitti kakkosmarkkeerauksen, vaikka kaveri välillä perässä uikin ja parin ohjaaja joutui voimakkaasti ohjaamaan koiraansa. Toki Erkikin kääntyi pari kertaa katsomaan minua kun paria ohjattiin, ja jouduin Erkille sanomaan uudelleen hae, mutta muisti markkeeraukset hyvin. Sama tehtiin sitten toisin päin ja Erkillä ei ollut ongelmia ykkösmarkkeerauksen kanssa. Vesiohjaukseen Erki lähti hyvin, mutta sen usko loppui siinä vaiheessa, kun oikealla ollut harva kaislikko loppui ja olisi pitänyt jatkaa uimista pitkän avovesialueen yli. En yrittänytkään sitä sitten sinne "pakottaa", kun selvästi näin ettei kyse ollut mistään juntturoimisesta, vaan matka vain oli Erkille liian pitkä.
Meidän vesiohjauksen aikana tuomari oli keskeyttänyt Erkin parin suorituksen, kun markkeerauskin epäonnistui ja Erki pääsi yksin hakuun. Haussa oli kolme riistaa per koira ja maan kautta Erki haki nopeasti kaksi kaislikossa lähellä rantaa olevat pois. Kolmannelle riistalle koira piti lähettää ohjauksella ja koiraa sai ohjata niin kauan kuin se näkyi. Riistat olivat harvahkon uitavan kaislikkoalueen ulkoreunalla. Ohjasin Erkin vain kaislikon alalaitaan ja päästin hakuun. Luotin, että se siitä viimeisen löytää, vaikka kaukana onkin, pääsi kuitenkin tuulen alapuolelle. Ja niin Erki jonkin ajan kuluttua uikin kaislikon poikki lokki suussa. :)
Erki palauttaa hakualueen kauinta lokkia.
Jopa oli sekava alku, eikä todellakaan helppo. Moni koira olikin mennyt sekaisin alun heitoista ja laukauksista, eikä Erkin pari ollut todellakaan ainoa, joka toisen koiran perässä lähti uimaan. Mikään hirmu hyvä maku kokeesta ei jäänyt, mutta tulipa testattua, ettei Erki kuitenkaan ole kovin herkkis, vaikka toista koiraa joudutaan isommin ohjaamaan ja vaikka muuten on hässäkkää. Erki pystyi koko ajan toimimaan ihan hyvin. Toki Erkin kans täytyy näitä tilanteita treenata.
Melkein unohtui, sen verran paljon Erki alusta otti kierroksia, että ei olisi taas halunnut antaa riistoja. Toi kyllä ne mulle, mutta jouduin komentamaan, että irrottaa. Ensimmäinen kerta tälle vuodelle tämä. On toki ilmennyt joskus aiemminkin kun käy kovilla kierroksilla, viimeksi vuosi takaperin Pietarsaaren avo-kokeessa, joka oli parityötä. Kyllä mua sapetti, että sen piti ruveta niillä nyt pelleilemään, kun meillä on ollut hyvät luovutukset tämä vuonna. Jos oltais oltu treeneissä, olis Erki saanut huutia! Onneksi Erkillä ei ole taipumusta siihen, että hampaat menisivät yhteen, eli Erki ei riko riistaa, se vaan pitää sitä eikä haluaisi antaa pois.
Erki VOI 3, tuomari Jyry Tuominen
Haku: Koira työskentelee tehokkaasti sille osoitetulla alueella ja löytää kaikki riistat.
Ohjattavuus: Koiran ohjattavuus ei riita tehtävän suorittamiseen.
Paikallistamiskyky: Koira selvittää tehtävän riittävän itsenäisesti.
Riistan käsittely: Palauttaa nopeasti, mutta pyrkii näykkimään luovutustilanteissa.
Yleisvaikutelma: Hyvin innokas itsenäinen työskentelijä, jonka ohjattavuus ei ole tämän luokan vaatimalla tasolla.
Kommentit