Nooran avaustulos ehti viimein meillekin asti ja Nooran virallinen kuolinsyy oli streptococcus equi subs. zooepidemicus-bakteeri, joka aiheutti kuolioisen märkäisen keuhko- ja keuhkokalvontulehduksen. Bakteeria löytyi keuhkoista runsaasti. Muuten Noora olikin sitten kehitykseltään ja elimiltään normaali. Skannaan tutkimustodistuksen jossain vaiheessa ja laitan sen nettiin.

Puhuin itse viime perjantaina liki tunnin k.o. bakteerista Eviran Eläinbakteriologian osaston erikoistutkijan kanssa.
Noora oli ensimmäinen tähän bakteeriin Suomessa kuollut koira (ja Milou oletettavasti toinen, vaikkei sitä olekaan avattu ja virallisesti tutkittu, mutta näiden kahden oireet olivat aivan samat). Kaksi epäilyä bakteerista koiralla Suomessa on Eviralla ollut aiemmin, mutta näitä koiria ei ole ilmeisesti avattu, kun on olemassa vain epäily eikä faktaa, enkä edes tiedä ovatko tapaukset kuolleet vai mitä (en huomannut kysyä). Mutta Noora on nyt virallisesti tutkittu ja vei eteenpäin tietoa bakteerista Suomessa. Tässä vaiheessa on sanottava, että kun eläin näin yllättäen kuolee ja kuolinsyy on kaikille epäselvä, on hyvä laittaa se tutkittavaksi Eviralle. Sen lisäksi, että itselle (ainakin meidän kohdalla) oli hyvä saada varmuus siitä, mikä Nooran (ja Miloun) vei, Nooran tutkiminen auttoi myös Erkiä ja auttaa toivottavasti myöhemmin myös muita!

Yleisesti:
Eli tietoa bakteerista Suomessa koirilla ei ole, vaan Evirankin tieto perustuu ulkomaisiin lähteisiin. Yleisesti ottaen bakteeria ei sinällään pidetä vaarallisena epidemian aiheuttajana, mikä tässä tapauksessa tarkoittaa sitä, että sitä ei ole luokiteltu Suomessa koirille vaarallisiin, tarttuviin tauteihin (vrt. rabies). Ja miten ihmeessä olisikaan luokiteltu, kun ei sitä aiemmin Suomessa ole varmaksi tavattu (koirilla siis, hevosillahan tätä bakteeria esiintyy)! Bakteeria pidetään yleensä sekundaarisena eli toissijaisena kuolinsyynä, jossa taustalla on ensin jokin toinen eläintä heikentänyt sairaus, jonka jälkeen bakteeri voi iskiessään olla hyvinkin nopeasti tappava. Yleensä siis näin, MUTTA maailmalla on raportoitu tapauksia, (edelleen, koirilla) jossa bakteeria pidetään ensisijaisena kuolinsyynä! Oireet ovat monesti hengitysteihin iskiessään hyvin samantyyppiset kuin kennelyskässäkin.
Meidän tapauksen kohdalla tultiin siihen johtopäätökseen, että todennäköisesti Erki toi Umeån näyttelystä tuliaisina sekä viruksen (kennelyskä) että tämän str. equi subsp. zooemidemicus-bakteerin. Tämä ajanjakso sopii myös k.o. bakteerin itämisaikaan. (100% varmaksi ei tietysti voi  sanoa, mistä mikään on tullut. Oletukset perustuvat k.o. koirien liikkumishistoriaan ja olemassa oleviin muihin tietoihin. Esim. Umeåssa oli varmasti kennelyskää, se me kuultiin Juhan kanssa itsekin siellä paikan päällä. Ja muuta kautta meidän tietoomme on tullut, että siellä olleilla koirilla on ollut epätavallisen kovaa kennelyskää, joka suomeksi sanottuna ei ole välttämättä ollut vain kennelyskää vaain tätä samaa kuin meilläkin). Ilmeisesti Noora ja Milou heikentyivät kennelyskästä niin paljon, että bakteeri iski niihin kohtalokkaasti. Saattaa myös olla, että bakteeri oli niillä ensisijainen kuolinsyyn aiheuttaja, mutta todennäköisempää on tuo ensimmäinen vaihtoehto. Miloulla oli myös nenäpunkkeja, lääkitystä siihen ei ehditty aloittaa. (Itse olen miettinyt vaikuttivatko nenäpunkit siihen, että Miloun oireet olivat niin rajut? Sen sierainvuoto  oli erittäin runsasta ja se menehtyi reilussa 12 tunnissa tilansa heikennyttyä)
Miksi Erki sitten selviytyi?? Erki kuitenki oli se koira, joka meillä ensimmäisenä aloitti sairastelun (oletetun kennelyskän). Syytä Erkin kohdalla ei osaa kukaan varmaksi sanoa. Migon selviytymissyy on todennäköisimmin se, että se on pitkän elämänsä aikana saanut kehitettyä immuniteettia näihin ja kenties moniin muihinkin viruksiin sekä bakteereihin. Migohan ei käytännössä yskinyt kuin hieman kennelyskä-tyyppistä yskää ehkä noin kaksi-kolme päivää. Ja yskiminen oli sillä hyvin lievää. Erki ja Migo on lääkitty myös nenäpunkkien vuoksi, viimeiset  tabletit annetiin tällä viikolla. Korostan nyt, että yllä mainittu taudin tarttuminen ja sen eteneminen ovat Eviran erikoistutkijan johtopäätöksiä eikä minun omia luulemisiani.

Tarttuminen:
K.o. bakteeri kuuluu streptokokkien C-ryhmään, jotka ovat hyvin herkkiä elinolosuhteiden kanssa verrattuna esimerkiksi kolibakteeriin, joka voi säilyä elossa monenlaisissa olosuhteissa.
Me ihmiset (siis meidän perhe) emme voi enää tartuttaa bakteeria toisiin koiriin. Alunperinkin oli hyvin epätodennäköistä, että bakteeri olisi meidän perheen ihmisten kautta siirtynyt muihin koiriin, käytännössä meidän olisi pitänyt erikoistutkijan sanojen mukaan "hieroa yskivän koiran eritettä toiseen koiraan". (Tätä epäilimme itsekin, koska olemme nämä viikot olleet tekemisissä sekä Juhan vanhempien koiran että naapureidemme koiran kanssa, eikä kummallakaan ole mitään oireita. Toki olemme aina pesseet kädet vierailujen aluksi ja lopuksi) Tutkija oli sitä mieltä, että todennäköisesti Erkikään ei bakteeria enää levitä, kun oireita (yskiminen) ei enää ole. Käytännössä jos Erkillä vielä bakteeria olisikin, se on jo kuollutta näin pitkän ja voimakkaan lääkityksen jälkeen. Erkin keuhkoissa näkyvät muutokset ovat todennäköisesti limaa , mahdollista arpikudosta jne. eli sitä tavaraa mitä keuhkopotilailla muutenkin näin pitkän sairastelun jälkeen on. Käytännössä Erkin karanteeni voisi päättyä muutama päivä oireiden päättymisen ja lääkityksen lopettamisen jälkeen. Samoin tietysti Migon karanteeni. Ja maahanhaudatun Milounkin suhteen voi olla huoletta, sen on riitävän syvällä eikä aiheuta toimenpiteitä.

Tässä nyt hieman tietoa, lisäilen myöhemmin lisää jos joku asia minulta vielä unohtui. Meillä oli erikoistutkijan kanssa todellakin pitkä ja perusteellinen puhelu!

-> sanomalehti Kalevan juttu aiheesta täällä.


Entäs sitten Erki?
Pojat menevät molemmat kontrolliin maanantaina ja Erki on jatkanut antibiootteja edelleen (jo kuukausi täynnä pillereiden popsimista!). Tällä viikolla ne eivät ole enää menneet kivuttomasti ruoan mukana alas, vaan olen jokusen kerran joutunut jo laittamaan ne suoraan suuhun. Erki ei ole yskinyt noin 1,5-viikkoon ulkoa tullessaan tai innostuessaan, vaikka täällä oli välillä hurjat pakkaset, kahtena päivänä yli -30! Varovaisen toiveikas siis olen tällä hetkellä, tosin Erkin tila välillä aaltoilee eli on joinain päivinä ollut selvästi apeampi. Olen miettinyt, että apeus voi johtua myös siitä, että se on jo näin monta viikkoa joutunut elämään neljän seinän sisällä ja ottamaan ihan iisisti. Erkihän on kuitenkin aktiivinen koira ja jos meillä onkin jäänyt pitkiä välejä treenien suhteen, on koiria kuitenkin silloinkin lenkitetty ja juoksutettu. Ja olihan meillä täällä tovin kaksi elämän ilostuttajaa, Noora ja Milou , jotka pitivät touhua yllä ja nyt on niin rauhallista, että voisi suorastaan kuulla nuppineulan tippuvan lattialle.. Kuinkahan paljon Erki muita kaipaa, etenkin Nooraa?
Mutta, parantumisen suhteen peruspositiivisestakin ihmisestä tulee tällaisten kokemusten jälkeen väkisinkin pessimistinen!  Eli emme arvaile, vaan odotamme mitä maanantai tuo tullessaan?!
 

Jos haluatte kommentoida tähän blogiin, tehkää se kiitos vaikkapa etunimellänne. Poistelen anonyymejä.