Koska mun vanhemmille ei tällä hetkellä voi viedä koiria hoitoon äitimme leikatun selän vuoksi, saapuivat Migo (Erkin ja Nooran isä) ja Milou (veli) meille hoitoon viime sunnuntaina. Milou on hyvin samankaltainen luonteeltaan kuin Noora, joten vilskettä on riittänyt! Noora on saanut noin kerran päivässä ulkona kunnon hepulit, takapuoli alas ja menoks-tyyliin saaden pojat aina lähtemään mukaan. Erkikin leikkii kumman paljon veljensä kanssa, tänään nuhjasivat sisällä ainakin tunnin. Sellaista pientä hammasteluleikkiä lattialla maaten -ei se koskaan Nooran kanssa jaksa leikkitouhuja noin kauaa!!

Isäpappa Migo on nyt jo 14,5-vuotias, jonka näkee kyllä papparaisen liikkumisesta, mutta luonteeltaan se on ikuinen nuori ja onkin mukavaa nähdä pirteä, leikkisä pilke sen silmissä joka päivä. Migon on oikeastaan täysin kuuro, mutta sille on opettu nyt sisälletuloa ulkona pimeällä siten, että ulkovaloja välkytetään. No, se on tietysti palkattu makupalalla sen tullessa ja nyt se meillä odottaakin saavansa makupalan joka kerta kun tulee sisälle... Vaikka olisi tullut ihan itsestään kirkkaalla päivänvalolla oven taakse.

Santusta on kerrottava viime viikonlopulta. Kävimme Ruovedellä ja paikallisessa pikkusiwassa kaupassa. Santtu ehti ennen meitä sisälle ja hän oli ottanut normaalikokoiset kärryt, joihin oli ehtinyt kerätä jo itselleen heijastimen, kahvia (oikeaa merkkiä) ja koiralihahyytelöitä.... Ilmeisesti meillä sitten ostetaan useimmiten kahvia ja koiranruokaa -ainakin Santun mielestä!