Erkin ensimmäinen jälkeläinen on kuvattu tuloksella B/A 00, muitakin on kuvattu, virallisia tuloksia odotellessa.
Santtu sairastui viikolla 11 influessaan ja sitä sairastella menikin viikon verran, ei tarvinnut suunnitella tekevänsä mitään, kun lapsi nukkui aamusta iltaan muutamat parin tunnin päikkärit ja hereillä ollessa ei voinut oikeastaan tehdä muuta kuin katsella piirrettyjä tai lukea kirjaa. Toipumisen loppuosa oli Santulle itselleen kaikista ikävintä, kun jaksaisi jo enemmän, mutta ei voinut vielä päästää aktiivisemmin liikkumaan tai edes ulos. Kerran kävi vähän ulkona ja kuume pompsahti taas korkealle. Nyt Santtu on toipunut ja saa mennä kuin ennenkin.
Santtu mökillä tervehdyttyään, kädessä on tietysti katajasta tehty jousipyssy kera nuolen, ihan kuin äidillä ja tädilläkin on pienenä ollut..
Viime viikko (vko 12) siis vierähti mökillä, josta maanantaina kävimme koko perheen voimin katsomassa juuri 4 viikkoa täyttänyttä Elmoa eli Koiratähden Invisible Mania. Elmolla on isot tassut, vankat raajat sekä paksi turkki ja häntä, mielenkiinnolla odotan millaiselta isompana näyttää! Kovasti Elmo jo leikki sekä liikkui, etenkin itseään isompi kestokani oli tosi POP.. Santun mielestä Elmo oli "yllättäen" tosi ihana...
Pikku Elmo 4 viikkoa.
Elmo 5 viikkoa.
Viikolla treenattiinkin useamman kerran, tiistaina tulivat Korplahen mustat pojat mökille treenaamaan. Erki ja Noora tekivat silloin pari sokko-ohjausta lahden reunalle sekä hakuruudun. Nooralle heiteltiin myös kakkos- ja kolmoismarkkeerauksia kun oli useampi heittäjä paikalla. Hirmu hyvin meni Nooran "huonoin" osa-alue ja selvitti kolmosetkin vaivattomasti. Muinakin päivinä treenasin jonkin verran, lähinnä molemmille koirille lahden reunoille/ suulle ohjauksia. En tietenkään muista enää tarkemmin kummalle mitä ja minä päivänä... Mökillä kun kalenteripäivät menee muutenkin sekaisin... Nooraa olen yrittänyt treenata nyt talvella enemmän, jotta saisi kurottua väliä avo-luokasta voittajaluokkaan kiinni ja kyllähän se edistynyt onkin. Mutta... Erki joka ei ole treenannut pitkään aikaan, nomea on edelleen selvästi mun koirista parempi tässä lajissa. Oli hienoa huomata Erkin olevan totisesti koira, jonka päähän kerran saatu tieto on siellä ja pysyy tauon pituudesta riippumatta!
Meidän mökki on ison lahden perällä, saaressa Näsijärvellä. Siellä pystyy treenaamaan monilla tavoin sekä talvella jäätä hyväksikäyttäen, että kesällä jolloin vesikasvillisuus on runsasta.
Pieni siivu näkymästä järvelle talvella...
Ja kesällä...
Lauantaina saatii mustat pojat taas treeniseuraksi (oli omistajakin mukana...), samoin Tuija tuli Miloun ja Jawan kanssa. Kaikki tekivät koemaisen treenin: markkeeraukset, ohjauksen ja hakuruudun. Alo-koirille; Jawa, Olavi ja Kauko ykkösmarkkeeraukset ja muille linjakakkonen. Tämä oli vähän niinkuin kenraali seuraavan päivän Mäntän talvinomea ajatellen.
Mäntän talvinomessa starttasin Nooran kanssa ekan kerran voittajaluokassa ja ohjaajan varmisteluista huolimatta saimme kokoon 40/50 pistettä. Koe oli mukava ja olis ollut ihan omiaan Erkille, mutta tyytyväinen olin myös Nooran suoritukseen. Etenkin kun koe oli eilen ja Noorat juoksu alkoi tänään, joten tuon tytön toimintaan ei juoksuajat vaikuta, mutta se on toki ollut meillä tiedossa ennenkin.
Kokeessa koirat tekivät ensin yksin alun ohjaus-mark.tehtävät, toisen koiran odotellessa passissa ja sitten vuorohakuna hakuruudun. Koko koe oli pellolla, se alkoi pitkällä, leveälle sektorille heitetyllä kakkosmarkkeerauksella, jossa ensimmäisen heiton jälkeen odoteltiin tovi heittäjän kävellessä toisen heiton hettopaikalle, tämän jälkeen ammuttiin vielä keskelle ohjaukseen. Ideana oli ottaa ohjaus markkeerausten välistä ensin. Ohjausmatka oli Nooralle vielä varsin pitkä, mutta todellisuudessa ihan normaali voi-ohjauksen matka. Otin ohjauksen varman päälle ja tuin Nooraa jonkun verrankin ohjauksessa, ja tuomari oli (aivan oikein) sitä mieltä, että koira olisi sen selvittänyt vähemmällä tukemisella. Ensimmäisen heiton Noora muisti hyvin, toisen markkeerasi ensin lyhyeksi, mutta korjasi etäisyyden nopeasti ja ihan itsenäisesti.
Hakuruutu oli avoin peltokaista johon oli rajattu pitkä, melko kapea alue jolle oli piilotettu 6 pientä damia. Hakualueella koirien oli tosi ikävä kulkea, koska lumen pinta oli jäässä, mutta ei kantanut koirien painoa. Tämä kyllä näkyikin joillain koirilla, ei ollut mieluisaa mennä tassuineen kovaan hankeen. Meillä sen sijaan haku meni ihan nappiin, Noora otti todella hyvin kaukaa vainua pikkudameista ja kehuja saatiin myös siitä, että tulovauhti oli yhtä lujaa kuin menovauhti.
Mitä tästä opimme? Matkoja pitää pidentää ja häiriöitä lisätä, sekä pientä viilausta sinne tänne. Kaikkea onkin jo aloiteltu, joten ihan aikataulussa ollaan.
Mäntän talvinomen tulokset meidän osalta: Alokasluokassa Jawa 38p., Olavi 41,25p. (Kauko 36p.), avoimessa luokassa Miloulle 44p. ja voittajaluokassa Nooralle 40p. Joukkueemme Töminätassut (Boompaw's koirat: Olavi, Milou, Noora) keräsi 129,25 pistettä ja oli sijalla 8 (36 joukkuetta).
Nooran arvostelu, 40/50p.:
Kommentit