Pitäisi vähän ahkerammin kirjoitella, niin oikeastikin muistaisi, mitä on tullut tehtyä..
Tiistai-iltana kävin vesisateessa läheisellä montulla koirien kanssa ja Santtukin oli pakko ottaa mukaan Juhan ollessa pelaamassa. Erkin kanssa nometreenitauon huomasi, meillä ei meinannut oikein mistään tulla mitään. Erkin olisi pitänyt ohjauksessa mennä läheisten isompien kaislikkolänttien ohi, mutta sain todella tehdä töitä saadakseni sen niistä ohi! Miten vaikeaa sille on vieläkin ohittaa kaislikkoalueet ja jatkaa avoveteen. Siinä Erkin kanssa treenatessa en ihan tarkasti pystynyt seuraamaan mitä Santtu tekee, Santtu omatoimisena poikana oli päättänyt mennä vaatteet päällä uimaan ja kahlaili vedessä kainaloita myöten sadetakki päällä ja kumpparit jalassa! No, onneksi meidän autosta löytyy jos jotakin, niinpä Santtu sitten odotteli omaan peittoonsa käärittynä Nooran treenien ajan. Olin etukäteen vienyt jo Noorallekin kaksi damia paikoilleen, ja tuonne montulle ei auta mitään jättää, tai niitä ei siellä enää ole... Noora kirkasti iltaa menemällä kummankin ohjauksen hyvin ja helposti, vaikka pidemmässä olikin sille jo runsaasti etäisyyttä. Hienoa, että sitä pystyy nykyisin ihan oikeasti ohjaamaan, eikä ainoa vaihtoehto ole suoraan eteenpäin! :) Nooran "ura" ei taidakaan jäädä nomessa avo-luokkaan, niinkuin olen suunnitellut, kerran edistyy näin hyvin kovin vähällä treenillä.
Keskiviikkona jätin Juhan Santun kanssa uimaan samaiselle montulle, kun kävin tekemässä Nooralle erittäin vetisen verijäljen. Noorallehan tuli kokeessa ekan kerran vastaan vetisellä suolla oleva jälki, mikä ei sujunut hyvin. Kun tulin takaisin montulle, teimme Juhan kanssa yhdessä koirille muutamia markkeerauksia, joissa kummallakaan ei ollut ongelmia, sekä muutaman ohjauksen. Noora teki kaikki jälleen mainiosti, hyvä tyttö! :) Erkille tehtiin nyt motivoituna pari linjaa, joissa sen piti uida noiden kaislikkoalueiden välistä ja ne sujuivat selvästi paremmin, vaikka sen olisi nytkin tehnyt mieli mennä toiseen kaislikkolänteistä.
Eilen sitten Nooran jälki ajettiin, siitä tuli osittain normaalia mutkaisempi, koska avosuolla oli oikeasti niin märkää, etten yksin jälkeä vetäessäni uskaltanut lähteä ihan joka kohdasta yrittämään ylitystä (olisi erittäin tylsää olla yksin suossa kainaloita myöten...). Ensimmäisessä oikein märän kohdan ylityksessä Noora yritti lähteä kiertelemään, mutta emme tietenkään päästäneet sitä, vaan Juha näytti uudelleen jäljen ja kehoitti Nooraa. Kehoituksella ja Juhan hieman kehuessa kun meni oikeasta kohtaa, Noora selvisi vetisen avosuokohdan yli, sen jälkeen se jäljestikin mainiosti koko jäljen. Vaikeassa paikassa olleen makauksen palasi omatoimisesti merkkaamaan, kun meni siitä ensin ohi. Teen Nooralle vielä toisenkin jäljen maastoon, jossa on avosuota, jotta saa varmuutta. Me olemme joskus aiemminkin vetäneen samaiseen kohtaan jäljen, muistaakseni Erkille, mutta silloin oli niin kuiva kesä, että joka paikasta pääsi hyvin kulkemaan kastumatta.
Myöhemmin illalla, kun Juha otti Santun mukaan treeneihinsä, kävin Erkin kanssa treenaamassa meidän lähipellolla, josta on mun ilokseni ajettu heinät jo pois. Erki teki ohjauksia yhteen muistipaikkaan, siten että me Erkin kanssa vaihdettiin aina lähetyspaikkaa. Kun Erki oli sieltä muutaman hakenut, heitin sille itse ennen linjalle lähetystä 3-markkeerauksen joka jäi muistiin. Matka ei markkeerauksissa tietenkään mikään hirmu pitkä ollut, kerran ne itse kävin heittämässä. Eilen Erki tekikin kaikin ihan niinkuin pitää ja olin tyytyväinen sen suorituksiin. Kokeita on suunniteltu vasta syyskuulle, joten hyvin me ehdimme saada asioita oikeille raiteille treenitauolla. Loma Ruoveden mökillä ja sen maastoissakin on tässä välissä. Viikonlopuksi lähdetään appivanhempien mökille, lähelle Isoa-Syötettä, Loukusaan. Ollaan Juhan kanssa oltu siellä viimeksi yötä 2005, matkalla Rovaniemen nomekokeeseen. Damireppu pääsee tietenkin mukaan, mökki on järven rannassa ja vene käytössä, joten pääsemme treenaamaan koirille ihan vieraassa maastossa. :)
Tiistai-iltana kävin vesisateessa läheisellä montulla koirien kanssa ja Santtukin oli pakko ottaa mukaan Juhan ollessa pelaamassa. Erkin kanssa nometreenitauon huomasi, meillä ei meinannut oikein mistään tulla mitään. Erkin olisi pitänyt ohjauksessa mennä läheisten isompien kaislikkolänttien ohi, mutta sain todella tehdä töitä saadakseni sen niistä ohi! Miten vaikeaa sille on vieläkin ohittaa kaislikkoalueet ja jatkaa avoveteen. Siinä Erkin kanssa treenatessa en ihan tarkasti pystynyt seuraamaan mitä Santtu tekee, Santtu omatoimisena poikana oli päättänyt mennä vaatteet päällä uimaan ja kahlaili vedessä kainaloita myöten sadetakki päällä ja kumpparit jalassa! No, onneksi meidän autosta löytyy jos jotakin, niinpä Santtu sitten odotteli omaan peittoonsa käärittynä Nooran treenien ajan. Olin etukäteen vienyt jo Noorallekin kaksi damia paikoilleen, ja tuonne montulle ei auta mitään jättää, tai niitä ei siellä enää ole... Noora kirkasti iltaa menemällä kummankin ohjauksen hyvin ja helposti, vaikka pidemmässä olikin sille jo runsaasti etäisyyttä. Hienoa, että sitä pystyy nykyisin ihan oikeasti ohjaamaan, eikä ainoa vaihtoehto ole suoraan eteenpäin! :) Nooran "ura" ei taidakaan jäädä nomessa avo-luokkaan, niinkuin olen suunnitellut, kerran edistyy näin hyvin kovin vähällä treenillä.
Keskiviikkona jätin Juhan Santun kanssa uimaan samaiselle montulle, kun kävin tekemässä Nooralle erittäin vetisen verijäljen. Noorallehan tuli kokeessa ekan kerran vastaan vetisellä suolla oleva jälki, mikä ei sujunut hyvin. Kun tulin takaisin montulle, teimme Juhan kanssa yhdessä koirille muutamia markkeerauksia, joissa kummallakaan ei ollut ongelmia, sekä muutaman ohjauksen. Noora teki kaikki jälleen mainiosti, hyvä tyttö! :) Erkille tehtiin nyt motivoituna pari linjaa, joissa sen piti uida noiden kaislikkoalueiden välistä ja ne sujuivat selvästi paremmin, vaikka sen olisi nytkin tehnyt mieli mennä toiseen kaislikkolänteistä.
Eilen sitten Nooran jälki ajettiin, siitä tuli osittain normaalia mutkaisempi, koska avosuolla oli oikeasti niin märkää, etten yksin jälkeä vetäessäni uskaltanut lähteä ihan joka kohdasta yrittämään ylitystä (olisi erittäin tylsää olla yksin suossa kainaloita myöten...). Ensimmäisessä oikein märän kohdan ylityksessä Noora yritti lähteä kiertelemään, mutta emme tietenkään päästäneet sitä, vaan Juha näytti uudelleen jäljen ja kehoitti Nooraa. Kehoituksella ja Juhan hieman kehuessa kun meni oikeasta kohtaa, Noora selvisi vetisen avosuokohdan yli, sen jälkeen se jäljestikin mainiosti koko jäljen. Vaikeassa paikassa olleen makauksen palasi omatoimisesti merkkaamaan, kun meni siitä ensin ohi. Teen Nooralle vielä toisenkin jäljen maastoon, jossa on avosuota, jotta saa varmuutta. Me olemme joskus aiemminkin vetäneen samaiseen kohtaan jäljen, muistaakseni Erkille, mutta silloin oli niin kuiva kesä, että joka paikasta pääsi hyvin kulkemaan kastumatta.
Myöhemmin illalla, kun Juha otti Santun mukaan treeneihinsä, kävin Erkin kanssa treenaamassa meidän lähipellolla, josta on mun ilokseni ajettu heinät jo pois. Erki teki ohjauksia yhteen muistipaikkaan, siten että me Erkin kanssa vaihdettiin aina lähetyspaikkaa. Kun Erki oli sieltä muutaman hakenut, heitin sille itse ennen linjalle lähetystä 3-markkeerauksen joka jäi muistiin. Matka ei markkeerauksissa tietenkään mikään hirmu pitkä ollut, kerran ne itse kävin heittämässä. Eilen Erki tekikin kaikin ihan niinkuin pitää ja olin tyytyväinen sen suorituksiin. Kokeita on suunniteltu vasta syyskuulle, joten hyvin me ehdimme saada asioita oikeille raiteille treenitauolla. Loma Ruoveden mökillä ja sen maastoissakin on tässä välissä. Viikonlopuksi lähdetään appivanhempien mökille, lähelle Isoa-Syötettä, Loukusaan. Ollaan Juhan kanssa oltu siellä viimeksi yötä 2005, matkalla Rovaniemen nomekokeeseen. Damireppu pääsee tietenkin mukaan, mökki on järven rannassa ja vene käytössä, joten pääsemme treenaamaan koirille ihan vieraassa maastossa. :)
Kommentit