Eilinen päivä meni sairaalassa ja iltakin sitten hissukseen, kun Santulta leikattiin kitarisat. Santulla syynä ei ollut toistuvat korvatulehdukset, vaan hengityskatkokset nukkuessa ja ainainen kuorsaaminen. Jospa nuo nyt jäävät pois ja Santunkin on helpompi nukkua, kun ei havahdu noihin katkoksiin. Sairaalaan Santtu ei olisi aamulla halunnut lähteä, mutta osastolla viihtyi hyvin kun siellä oli toinenkin poika odottamassa leikkausta. Myös leikkaus meni hyvin, mutta se kaksi tuntia hereillä oloa kun piti olla vain sängyssä odottamassa lääkityksen vaikutuksen loppumista, oli välillä hankalaa. Liikkeelle Santtua ei voinut päästää, koska jalat ei kunnolla kantaneet eikä kehonhallinta muutenkaan ollut luotettavaa. Siellä oli siis välillä kiukkuinen nelivuotias lääkkeiden vaikutuksen alaisena ollut poika joka intti, että osaa kyllä kävellä. 
Sairaalan pinnasänkykin oli kuulemma vaan vauvoja varten... no, nämä kiukunpuuskat onneksi olivat vain hetkellisiä ja voi sitä riemua kun päästiin lähtemään, ensimmäisenä oli pakko juosta sairaalan käytävä ulko-ovelle asti! ;)
Tämän viikon taipparikurssi olikin tuosta leikkauksesta johtuen jo tiistaina. Tänä vuonna kurssilla on kaksi kultsua, kaksi labbista, kihara ja tolleri. Suurin osa on n. vuoden vanhoja tai vähän alle, vanhin vajaa kolme vuotias. Mielenkiintoinen kokoelma erilaisia koiria on tänäkin vuonna koossa, ja onhan sitä saanut kouluttajakin jo käyttää aivokapasiteettiaan. ;) Hyvä niin.
Perjantaina kävimme treenaamassa nomea meille ihan uudessa paikassa, erittäin mainioilla pelloilla, jotka ovat kesannolla. Paljon sarkoja, ojia ja alueita, jossa kasvaa muutama puu ja on kiviröykkiö. Muutenkin sellainen sopivan epämääräisen mallinen. Tehtiin samantyylinen treeni kuin viikkoa aiemmin, koirille laitettiin yhdelle laidalle muistipaikka, josta välillä otettiin dami ohjauksella ojien yli. Heittäjä oli koko ajan samassa paikassa heittämässä markkeerauksa, mutta koirakko vaihtoi paikkaa. Pellon tyypistä johtuen, markkeerauksiin tuli erilaisia ojien ylityksiä ja pienellä paikan vaihdolla saatiin aikaan erilainen markkeeraus kuin edellisessä paikassa. Nooralle heitimme vain ykkösiä, mutta matka oli Nooralle jo aika pitkä. Tämä oli Nooralle oikein onnistunut treenikerta ja toistaiseksi vain vaikeutamme sen ykkösmarkkeerauksia, ennenkuin alamme ottaa kakkosia. Markkeeraus on selvästi Nooran heikoin lenkki, tällä hetkellä.
Erkille tietysti heitettiin kakkosia, eikä Erkillä niissä ollut mitään ongelmaa, vaikka markkeeraus jätettiin muistiin ohjauksen ajaksi. Erki onnistui toisen kerran elämässään saamaan haavaan kirsuun ja jopa siitä tulee paljon verta! Tosin molemmilla kerroilla verentulo loppui yhtä nopeasti kuin on alkanutkin, eikä Erki siitä nytkään ollut moksiskaan.
Tiistaina käytiin reilun tunnin ajan treenaamassa kentällä, Leeville ja Nooralle lähihakua ja ristikkoa. Nooralle on nuo sivusuunnat otettava kunnolla työn alle, etenkin oikealle meneminen on vaikeaa.
Erki treenasi tämän parivarjakon jälkeen tokoa, seuraamista, ruutua ja luoksetuloa. Olin oikein tyytyväinen Erkiin, muisti hyvin ruudun ja luoksetulon pysäytykset, vaikka ollaan treenattu näitä ehkä kaksi kk sitten viimeksi (tosi ahkeria tokotreenaajia nääs...) Seuraamisessa oli hieman väljä, mutta innokas ja piti hyvin kontaktia yllä. Erki selvästi nämä voi-luokan jutut osaa, ainoastaan kaukokäskyt on sellainen mitä pitäisi paljon ahkerammin tehdä.
Lauantaina meillä olisi Vaasan KV-näyttely, mutta tuumaan nyt pari päivää lähdenkö ajamaan, vai en. Meillä se cacib kuitenkin jo on ja näyttelyt muutenkin menneet mainiosti. Pihahommia olisi tehtävänä ja sunnuntaina olen luvannut mennä Ouluun OSN:n taipparikurssiviikonlopulle. Sinänsä Vaasan Botniahalli on oikein mainio näyttelypaikka, siellä on tilaa hengittää ja kehät ainakin viime vuonna, olivat sopivan kokoiset ja tuomarikin on mielenkiintoinen.
Sairaalan pinnasänkykin oli kuulemma vaan vauvoja varten... no, nämä kiukunpuuskat onneksi olivat vain hetkellisiä ja voi sitä riemua kun päästiin lähtemään, ensimmäisenä oli pakko juosta sairaalan käytävä ulko-ovelle asti! ;)Tämän viikon taipparikurssi olikin tuosta leikkauksesta johtuen jo tiistaina. Tänä vuonna kurssilla on kaksi kultsua, kaksi labbista, kihara ja tolleri. Suurin osa on n. vuoden vanhoja tai vähän alle, vanhin vajaa kolme vuotias. Mielenkiintoinen kokoelma erilaisia koiria on tänäkin vuonna koossa, ja onhan sitä saanut kouluttajakin jo käyttää aivokapasiteettiaan. ;) Hyvä niin.
Perjantaina kävimme treenaamassa nomea meille ihan uudessa paikassa, erittäin mainioilla pelloilla, jotka ovat kesannolla. Paljon sarkoja, ojia ja alueita, jossa kasvaa muutama puu ja on kiviröykkiö. Muutenkin sellainen sopivan epämääräisen mallinen. Tehtiin samantyylinen treeni kuin viikkoa aiemmin, koirille laitettiin yhdelle laidalle muistipaikka, josta välillä otettiin dami ohjauksella ojien yli. Heittäjä oli koko ajan samassa paikassa heittämässä markkeerauksa, mutta koirakko vaihtoi paikkaa. Pellon tyypistä johtuen, markkeerauksiin tuli erilaisia ojien ylityksiä ja pienellä paikan vaihdolla saatiin aikaan erilainen markkeeraus kuin edellisessä paikassa. Nooralle heitimme vain ykkösiä, mutta matka oli Nooralle jo aika pitkä. Tämä oli Nooralle oikein onnistunut treenikerta ja toistaiseksi vain vaikeutamme sen ykkösmarkkeerauksia, ennenkuin alamme ottaa kakkosia. Markkeeraus on selvästi Nooran heikoin lenkki, tällä hetkellä.
Erkille tietysti heitettiin kakkosia, eikä Erkillä niissä ollut mitään ongelmaa, vaikka markkeeraus jätettiin muistiin ohjauksen ajaksi. Erki onnistui toisen kerran elämässään saamaan haavaan kirsuun ja jopa siitä tulee paljon verta! Tosin molemmilla kerroilla verentulo loppui yhtä nopeasti kuin on alkanutkin, eikä Erki siitä nytkään ollut moksiskaan.
Tiistaina käytiin reilun tunnin ajan treenaamassa kentällä, Leeville ja Nooralle lähihakua ja ristikkoa. Nooralle on nuo sivusuunnat otettava kunnolla työn alle, etenkin oikealle meneminen on vaikeaa.
Erki treenasi tämän parivarjakon jälkeen tokoa, seuraamista, ruutua ja luoksetuloa. Olin oikein tyytyväinen Erkiin, muisti hyvin ruudun ja luoksetulon pysäytykset, vaikka ollaan treenattu näitä ehkä kaksi kk sitten viimeksi (tosi ahkeria tokotreenaajia nääs...) Seuraamisessa oli hieman väljä, mutta innokas ja piti hyvin kontaktia yllä. Erki selvästi nämä voi-luokan jutut osaa, ainoastaan kaukokäskyt on sellainen mitä pitäisi paljon ahkerammin tehdä.
Lauantaina meillä olisi Vaasan KV-näyttely, mutta tuumaan nyt pari päivää lähdenkö ajamaan, vai en. Meillä se cacib kuitenkin jo on ja näyttelyt muutenkin menneet mainiosti. Pihahommia olisi tehtävänä ja sunnuntaina olen luvannut mennä Ouluun OSN:n taipparikurssiviikonlopulle. Sinänsä Vaasan Botniahalli on oikein mainio näyttelypaikka, siellä on tilaa hengittää ja kehät ainakin viime vuonna, olivat sopivan kokoiset ja tuomarikin on mielenkiintoinen.
Kommentit