Laitetaan meidän tulos heti tähän alkuun ennen matkakertomusta, arvostelu on valittettavasti aikas "lääkärikäsialaa", joten osittain arvasin kääntäessä, kun en saa edes selvää mitä siinä ruotsiksi lukee...
Erki voitti Sundsvallissa käyttöluokan ja sai CK ollen sitten PU-3. Kauaksi ei meiltä sertti jäänyt, kun edellä oli yksi valiouroskin. Mutta tyytyväisiä oltiin tulokseen ja suoritukseen, Erki esiintyi erinomaisesti koko näyttelyn ajan, sillä saralla ei olisi voinut parantaa. Niinhän se on, että jos koskaan ei lähde minnekään, ei kyllä voi saadakaan mitään! Tuomarilla oli tiukka linja: uroksia oli parikymmentä ja vain neljä urosta sai tuon CK:n ja ainakin kolme keltaista(T) ja kolme sinistä(H) nauhaa jaettiin!
Erkin arvostelu:
"Kunnollinen maskuliininen mukava koira. Erinomainen kaula ja ylälinja. Toivoisin hieman enemmän eturintaa. Seisoo kauniisti edestä ja takaa. Erinomainen muoto ja tilavuus rintakehässä. Rotutyypilliset, hyvät liikkeet. Hieno turkki ja väri."
Anoppi sai meidän matkan aikana muistella, millaista elämä oli reilut parikymmentä vuotta sitten, kun vei Santun hoitoon ennenkuin meni itse töihin ja haki sitten töitten jälkeen pois. :) Noora pääsi Tarmo-labbiksen kaveriksi, kiitos Annelle ja perheelle hoitopaikasta! Hyvin oli Noorallakin mennyt, eikä meidän perään ollut haikaillut. Kovasti vain leikittänyt Tarmoa joka päivä ja tullut toimeen myös kissan ja hamsterin kanssa. :)
Me itse lähdimme perjantaina aamuyöstä klo 03 ajaamaan kohti Torniota ja Haaparantaa. Sieltä matka jatkui aamun ja päivän aikana Luulajan, Uumajan ja Örnsköldsvikin kautta Sundsvalliin, jossa oltiin perillä perjantaina n.klo 15.30. Matkallemme osui erittäin hieno paikka, unescon maailmanperintökohde Höga Kusten ja sen melkein 2 km pitkä silta.
Perjantaina kävelimme Sundsvallin keskustaa läpi Erkin kanssa, meidän hotellimme kun sijaistsi aivan kaupungin keskustassa. Lauantaina matkasimme Timråhon ja näyttelyyn, jossa minun piti paikan päällä vaihtaa Erki avoimesta luokasta käyttöluokkaan, se oli vahingossa laitettu avoimeen vaikka ilmoitin sen käyttöluokkaan. Ja maksoimme myös näyttelymaksun. Kukaan ei katsonut rokotuksiamme, vaikka Erkin passia koitinkin tyrkyttää. ;) Näyttelypaikka oli todella hyvä, tennishalli, jossa oli todella isot kehät. Oli hassua kun paikalla oli vain 8-ryhmä ja lauantaina esiintyivät vain noutajat. Pentujen sijoituksista en päässyt perille, sen verran erivärisiä ruusukkeita jaettiin. Ainoastaan ROP-pentu kävi selväksi, se oli narttu pentu nimeltä Posters Sweet Juliet.
Näyttelyn jälkeen seikkailimme ostoskeskusalueella ja tarttuihan sieltä jotain mukaankin, mm. radiopuhelimet. Illalla hotellissa kävi aivan uskomaton yhteensattuma, tapasimme miehen, jolla itsellään oli ruskea labradorinarttu ja hän oli myös aikanaan kasvattanut labbiksia muutaman pentueen. Hänen nykyinen koiransa oli jo 11-vuotias, mutta millainen koira: S JVA S TVA POHJ KVA Kafatis Her Ladyship! Tällä koiralla oli näyttelystäkin serti ja kuten arvata saattaa, meidän lauantai-iltamme kului jutellessa labradoreista... :) Olimme kaikki hyvin iloisia sekä yllättyneitä tästä yhteensattumasta, Sundsvallissa on kuitenkin 100 000 asukasta ja me tapaamme meidän hotellissamme ihmisen, joka on samoilla linjoilla sen suhteen, millainen labradorin pitäisi olla... Uskomaton juttu!
Sunnuntaina luovutimme huoneemme pois ennen puolta päivää ja kävimme vielä ostoskeskusalueella, ennenkuin aloitimme pitkän kotimatkamme kohti Haaparantaa ja Raahea. Kotona olimme n.klo03 maanantaiaamuna. Eilen sitten haimmekin Santun ja Nooran kotiin. Noora meitä vähän katseli, että -ai mitäs TE täällä teette-, mutta lähti sitten kyllä ihan mielellään meidän mukaamme takaisin kotiin.. :)
Erki voitti Sundsvallissa käyttöluokan ja sai CK ollen sitten PU-3. Kauaksi ei meiltä sertti jäänyt, kun edellä oli yksi valiouroskin. Mutta tyytyväisiä oltiin tulokseen ja suoritukseen, Erki esiintyi erinomaisesti koko näyttelyn ajan, sillä saralla ei olisi voinut parantaa. Niinhän se on, että jos koskaan ei lähde minnekään, ei kyllä voi saadakaan mitään! Tuomarilla oli tiukka linja: uroksia oli parikymmentä ja vain neljä urosta sai tuon CK:n ja ainakin kolme keltaista(T) ja kolme sinistä(H) nauhaa jaettiin!
Erkin arvostelu:
"Kunnollinen maskuliininen mukava koira. Erinomainen kaula ja ylälinja. Toivoisin hieman enemmän eturintaa. Seisoo kauniisti edestä ja takaa. Erinomainen muoto ja tilavuus rintakehässä. Rotutyypilliset, hyvät liikkeet. Hieno turkki ja väri."
Anoppi sai meidän matkan aikana muistella, millaista elämä oli reilut parikymmentä vuotta sitten, kun vei Santun hoitoon ennenkuin meni itse töihin ja haki sitten töitten jälkeen pois. :) Noora pääsi Tarmo-labbiksen kaveriksi, kiitos Annelle ja perheelle hoitopaikasta! Hyvin oli Noorallakin mennyt, eikä meidän perään ollut haikaillut. Kovasti vain leikittänyt Tarmoa joka päivä ja tullut toimeen myös kissan ja hamsterin kanssa. :)
Me itse lähdimme perjantaina aamuyöstä klo 03 ajaamaan kohti Torniota ja Haaparantaa. Sieltä matka jatkui aamun ja päivän aikana Luulajan, Uumajan ja Örnsköldsvikin kautta Sundsvalliin, jossa oltiin perillä perjantaina n.klo 15.30. Matkallemme osui erittäin hieno paikka, unescon maailmanperintökohde Höga Kusten ja sen melkein 2 km pitkä silta.
Perjantaina kävelimme Sundsvallin keskustaa läpi Erkin kanssa, meidän hotellimme kun sijaistsi aivan kaupungin keskustassa. Lauantaina matkasimme Timråhon ja näyttelyyn, jossa minun piti paikan päällä vaihtaa Erki avoimesta luokasta käyttöluokkaan, se oli vahingossa laitettu avoimeen vaikka ilmoitin sen käyttöluokkaan. Ja maksoimme myös näyttelymaksun. Kukaan ei katsonut rokotuksiamme, vaikka Erkin passia koitinkin tyrkyttää. ;) Näyttelypaikka oli todella hyvä, tennishalli, jossa oli todella isot kehät. Oli hassua kun paikalla oli vain 8-ryhmä ja lauantaina esiintyivät vain noutajat. Pentujen sijoituksista en päässyt perille, sen verran erivärisiä ruusukkeita jaettiin. Ainoastaan ROP-pentu kävi selväksi, se oli narttu pentu nimeltä Posters Sweet Juliet.
Näyttelyn jälkeen seikkailimme ostoskeskusalueella ja tarttuihan sieltä jotain mukaankin, mm. radiopuhelimet. Illalla hotellissa kävi aivan uskomaton yhteensattuma, tapasimme miehen, jolla itsellään oli ruskea labradorinarttu ja hän oli myös aikanaan kasvattanut labbiksia muutaman pentueen. Hänen nykyinen koiransa oli jo 11-vuotias, mutta millainen koira: S JVA S TVA POHJ KVA Kafatis Her Ladyship! Tällä koiralla oli näyttelystäkin serti ja kuten arvata saattaa, meidän lauantai-iltamme kului jutellessa labradoreista... :) Olimme kaikki hyvin iloisia sekä yllättyneitä tästä yhteensattumasta, Sundsvallissa on kuitenkin 100 000 asukasta ja me tapaamme meidän hotellissamme ihmisen, joka on samoilla linjoilla sen suhteen, millainen labradorin pitäisi olla... Uskomaton juttu!
Sunnuntaina luovutimme huoneemme pois ennen puolta päivää ja kävimme vielä ostoskeskusalueella, ennenkuin aloitimme pitkän kotimatkamme kohti Haaparantaa ja Raahea. Kotona olimme n.klo03 maanantaiaamuna. Eilen sitten haimmekin Santun ja Nooran kotiin. Noora meitä vähän katseli, että -ai mitäs TE täällä teette-, mutta lähti sitten kyllä ihan mielellään meidän mukaamme takaisin kotiin.. :)
Kommentit