Jopas on tullut taas reissattua!
Viikonloppuna kävimme Ruovedellä, josta teimme lauantaina pikavisiitin Palukselle. Paluksella oli samanaikaisesti Samevikit Ruotsista hakemassa omaa mustaa tyttöä kotiin. Syy miksi Tuijalle alunperin lähdettin, oli se, että menin Miloun ja Minnin astutusavuksi. No, astutus sitten onnistuikin minun ja Håkan Samevikin avustuksella. :) Miloun morsian Minni oli nimittäin varsin itsetietoinen tapaus, joka ei ainakaan olisi halunnut seisoa 4 jalkaa maassa.. Yhdistelmästä löytyy tietoa täältä.

Alkuperäisenä tarkoituksena oli treenata koirien kanssa kumpanakin päivänä, lauantai jäi välistä, mutta sunnuntaina kävin molempien kanssa varsin lumisella pellolla treenaamassa. Nooralle tein ns. ristikkoa, jossa koira istuu keskellaä ja se voidaan lähettää vasemmalle, oikealle tai taakse. Vein siis Nooran aina takaisin tuohon keskelle, samoin laitoin damit aina takaisin omille paikoilleen. Noora on tässä edistynyt reilusti, jospa ensi kesänä, sitä pystyy ohjauksessa tarvittaessa kääntämäänkin. Viime kesänähän se meni kyllä todella hienoa suoraa linjaa eteenpäin, mutta kääntämään sitä ei pystynyt, kun ei moista osannut. Ohjauksen onnistuminen olikin aina kiinni siitä, sainko sen lähetyksessä lähtemään tismalleen oikealle linjalle...

Erkin kanssa mentiin eri pellolle, jossa saatiin  enemmän etäisyyttä. Erkin damit olivat pellon laidoilla ja päässä, kolmessa kohtaa. Erkin  siis pystyi laittamaan joko suoraan  tai pysäyttämään ja kääntämään sivulle.  Molemmilla sivuilla oli pari damia ja päädyssä sitten reilusti enemmän, tehtävä oli motivoitu. Eikä Erkillä siinä ongelmia ollut, lähinnä halusin nähdä  merkkaako pysäytyspillitys vielä jotain  ;) lähteekö helposti sinne suuntaan minne haluan, ja myös sen että  menee suoraan sivudameista välittämättä.  Tämä tehtävä ei sovi kaikille, esimerkiksi  Nooralle en tekisi näin kun on  helposti ennakoiva, mutta Erki on Erki -erilainen koira.

Eilen kävin ensimmäistä kertaa katsomassa Oprin ja Erkin lapsukaisia, keltainen poika on näin ensimmäisen kerran jälkeen mun suosikki. :) Se on aika pötkylä, jolla on jo selässä selvästi tummempaa karvaa ja anturat sekä kirsu ovat alkanut mustua. Yksi musta poika osoitti jo kovaa halua liikkua, ehtikin ryömiä laatikkoa päästä toiseen. Muutenhan ne näyttävät aika hylkeiltä, varsinkin maatessaan mahallaan kaikki jalat taaksepäin...

Muista varsin elävästi miltä Erki näytti kahden viikon vanhana, kun näin sen ensimmäisen kerran ja odotankin mielenkiinnolla näenkö Erkin kaunista päänmallia joillain näistä pennuista? Odotan myös tuleeko joistain pennuista sellaista totisempaa pikkupentua, mitä pikku-Erki oli. Erki oli pienenä pentu, joka katsoi ensin ja teki vasta sitten, niinpä se olikin pentuna todella ihana ja helppo koulutettava, kun se ei koskaan säheltänyt menemään minne sattuu. Itseluottamus oli alusta alkaen erinomainen ja päämäärä tehdä työtä selkeä. Muistan kuinka helposti se oppi jo ihan pienenä tekemään vaikeitakin tehtäviä, en itse osannut ajatella niiden vaikeutta silloin, mutta nyt kun olen jo paljon ehtinyt toimia koulutusohjaajana, ymmärrän sen, miten erilainen pentu minulla oli. Voi kun olisi itse vaan ollut paljon fiksumpi silloin kun Erki tuli noin 6-8kk:n ikään! Oltaisiin päästy monessa asiassa niin paljon helpommalla... ;)

Päivitän tänään kuvia pentujen kuvasivulle, kun Teija saa niitä minulle laitettua!

Tässä kuva Joensuusta, Almasta jolla on ekasta astutuksesta täynnä nyt 60vrk.

1268763.jpg